lunta kiitos.

Toivottavasti kaikilla oli ihana joulu. Meillä ainakin oli, Zara oli hieman ihmeissään päivän kuluessa kaikista joulun touhuista, mutta hyvin jaksoi silti mukana. Joulutontut oli myös Zaraa muistanut useammalla paketilla päivän päätteeksi. Kääröistä paljastui erilaisia herkkuja ja muutama uusi lelu, ihanaa!

Mutta joulun sää väkisinkin hieman söi joulufiilistä, ei onneksi liikaa. Masentavaa tämä jatkuva lumeton harmaus. Zaraakaan ei hirveästi kiinnosta ulkona olo, enkä ihmettele yhtään!

Pakko siis laittaa vähän kuvia siitä lumen riemusta kun sitä pari päivää joulukuun alussa oli. Zaran lumileikit on toistaiseksi siis jääneet erittäin vähäisiksi, tylsää! Samoin tylsää itselle kuvaamisen kannalta, tuo harmaa likaisen kurainen luonto ei tällä hetkellä hirveästi innosta nappaamaan kameraa mukaan lenkeille.. 

Toivomme siis sormet ja varpaat ristissä että pian saisimme muutoksen tähän lumettomuuteen!! :)

joulutervehdys

Oikein ihanaa joulua teille kaikille!

Meillä alkaa kaikki olemaan valmista täällä, ja seuraavaksi lähden Zaran kanssa vanhempieni luo joulunviettoon :) 

Metsälenkki-seuraa!

Yksi hyvä puoli kotona sairastelussa on, että pääsen tekemään mukavia lenkkejä Zaran kanssa päivän valossa. Tuo pikkuinen kun kuitenkin on vietävä ulos, oli olo kuinka huono itsellä tahansa! 

No, tänään suunnattiin tällä viikolla muodostuneen tavan mukaisesti aamupäivän lenkille tuonne viereisen metsän lenkkeilypoluille, jossa viime päivinä ei ole tullut melkeinpä ketään vastaan ihmisten jo siihen aikaan ollessa pääasiassa töissä tai muissa päivän velvoitteissaan. Mutta tämä päivä oli ehdoton poikkeus! Koiria ulkoiluttajineen tuntui tulevan joka suunnasta!! :D ja kaikista hauskin näky oli nainen 10 kingcharlesinspanielinsa kanssa! Siinä oli aluksi Zaralla vähän sulateltavaa kun haistelevia kuonoja tuli joka suunnasta (naisen kaikki koirat olivat vapaana). Päästin sitten Zarankin vapaaksi ja ihan hyvin tuli hauvojen kanssa toimeen, välillä vähän ujostellen ja mamin jalkojen suojaan juosten.. ;) mutta muuten kyllä koko ajan rohkeammin rupesi tuttavuutta tekemään haukkujen kanssa! Käveltiin puolet lenkistämme sitten näiden karvakorvien ja niiden omistajan kanssa. Oikein mukava oli omistaja myös! Loppu-lenkin Zara sai taas vähän rauhallisemmissa merkeissä haistella omia menojaan rauhassa kaikki kiven kolot läpi. Ihanaa miten varmaksi Zarakin on tullut, ei jännitä enää päästää Zaraa vapaaksi kun on niin kuuliaisesti lenkeillä läsnä eikä lähde liian kauas :)) varsinkin metsä-ympäristössä se on oikein ihanteellista, vilkaammissa ympäristöissä on kuitenkin paras olla remmissä kun yleensä on vielä niin paljon enemmän ärsykkeitä joka puolella! :)

Kuva lenkkiseuralaisista ei ole kaikista tarkin, oli taas hieman hankala saada napattua hyvää kuvaa tämmöisistä ikiliikkujista.. ;)

Montako sinä tiesit näistä ennestään?

:)

joulun odotusta

Kiitos loppuvuoden koulukiireiden, en ole taas ehtinyt kovin poiketa tänne puolelle kirjoittelemaan. Nyt kuitenkin on viime lauantaina saatu vikat tentit ohi, ja enää 2 eri tehtävää on työnalla jotta saa ne palautuskuntoon viikon loppuun mennessä.

Joulu on viikon päästä! Zaran ensimmäinen joulu :) Ainakin täällä kotona kun olen jo oman joulukuuseni pystyttäny huoneen nurkkaan, Zara on hienosti antanut sen olla rauhassa. Turha oli siis murhe että kuusi olisi samantien kaadettuna poikittain lattialla ja koristeet vierineenä sinne sun tänne ...! Seuraava kiinnostava lähemmän tutkimuksen kohde on, miten Zara antaa tänään kuusen alle valmiiksi paketoitujen lahjojen olla rauhassa! Ainakin olisi kovasti halunnut auttaa itse paketoinnissa, kun niitä lattialla touhusin. 

Aivan mahtavaa miten joulu taas on jo nurkan takana! Rakastan joulua ja joulun aikaa, ja jotenkin tässä kaikessa on vielä uusi oma loistonsa Zaran kautta. Ensilumi, ensimmäinen joulu ym. Pitää keksiä joku spesiaaliherkku Zarallekin jouluaatolle. En ole ehtinyt vielä uudestaan perehtyä kasvattajan Zaraa noutaessa antamaan vihkoseen missä oli hyviä ruokaohjeita koiralle. Muistelen siellä olleen joku ohje, mikä varmasti maistuisi koiralle, mutta josta ajattelin sen olevan vähän turhan suuritöinen arkiruoaksi. Mutta juhlan aika on aina asia erikseen!

Itsenäisyyspäivän vietimme turussa, päästiin taas yöpymään hotellissa. Zara nautti kun pääsi mun ja veljeni väliin super leveälle hotellin sängylle nukkumaan. Ja aamulla ei olisi millään halunnut herätä ja jättää ihanan pehmeitä lämpimiä tyynykasoja joiden keskellä oli ihana nukkua pienellä kerällä. Turussa oli myös perinteinen joulutori, ja sopivasti oli yön aikana satanut sen verran uutta lunta, että maa oli saanut taas ihanan jouluisen valkoisen peitteen. Se riitti loistavasti luomaan jouluista tunnelmaa joulutorille!! :) Itsenäisyyspäivän illan vietimme isovanhemmillamme, jossa olikin aika meininki kun kaikkien ihmiskyläilijöiden lisäksi paikalta löytyi Zaran lisäksi myös 2 Papillon-poikaa. Tai oikeammin yksi 7 vuotias herra ja toinen 4 kuinen nuori uros-pentu. Ja varmaan osaatte kuvitella mitä tulee kun narttu jolla on juoksut, on samassa tilassa leikkaamattoman uroksen kanssa? Se oli jonkun koko ajan pidettävä joko Zaraa taikka hieman kierroksilla käyvää uros-herraa sylissä jottei vahinkoja olisi päässyt tapahtumaan! Mutta illasta selvittiin, eikä (pitäisi ainakaan!) olla yllätyspentuja tiedossa.. ;)

Seuraavana päivänä käytiin vielä kyläilemässä nuoremman Haiku-pennun luona erikseen, edellisillan leikit hänen kanssa kun jäi vähän vähäisiksi Zaralla, joten kiva kun pääsivät vielä rauhassa kahdestaan leikkimään. Kuitenkin tuommoiset on vielä aika samalla aaltopituudella kun vaan 5kk ikäeroa!

Haastavaa oli saada kuvia napattua näistä kahdesta leikkijästä, aina oli jompikumpi kuvassa vain vauhtiviivana. Mutta muutamia ok kuviakin kamerasta löytyi.

jakakaa eteenpäin!

Kuono.fi-sivulla on nyt pistetty pystyyn mukava tutkimus koirien nimistä nimellä "Nyt kerätään suomalaiset koirien nimet yhteen!". Tuloksista pitäisi sitten pystyä näkemään, missä päin suomea asuisi eniten tietyn nimisiä koiria. Olisin mielenkiinnolla näkemässä löytyykö suomesta toista Zara-nimistä koiraa! Voitte mennä ilmoittamaan oman koiranne nimen ja asuinalueenne postinumeron tämän linkin kautta ! 

Ja koska varmasti jokainen rakaistamme näitä kaikkia ihania elämäämme ilostuttavia pieniä ja isompia karvakorvia sen verran paljon, haluamme varmasti omalta osaltamme auttaa myös kodittomia koiria ja kissoja saamaan mahaansa täytettä, ja tekemään sitä kautta heidän elämästään vähän mukavempaa.
Klikkaa alla olevaa kuvaa, ja osallistu Mush:n vuosittaiseen hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa jaetaan ruokaa kodittomille koirille ja kissoille. Jokaista heidän Facebook-sivujen tykkäystä kohden lahjoitetaan yksi MUSH B.A.R.F. Vaisto® -annospala. Myös jokaisesta blogi-postauksesta, blogiin tai omalle sivustolle lisätystä kampanjabannerista ja tweetissä tai instagramissa tagilla #mushjouluiloa2013 merkatusta kuvasta lahjoitetaan yksi Vaisto-annospala.

Lisää kampanjasta voit lukea täältä !

juoksut = agility-tauko ..

Tottakai on ihanaa nähdä että neiti kasvaa ja "kypsyy", mutta silti pienoisen pettymyksen puolelle meni tänään kun kotiin saavuttua tajusin melkein heti Zaran juoksujen viimein alkaneen! Turhaa oli siis rukoilut, että olisivat odottaneet itseään vielä ainakin sen pari viikkoa, nyt nimittäin meiltä jää neidin kanssa kaksi viimeistä pentuagilityn tuntia väliin...kurssin tunneille ei nimittäin ole asiaa narttujen kanssa, joilla on juoksut meneillään. Vaikka itse tunnilla olisi vain narttuja (niin kuin meidän tunnilla), jää hajut jäljelle hallin pohjaan kuitenkin vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Ja sehän voi taas pistää urokset möyhemmillä kursseille ihan päästä pyörälle, hassuja veitikoita nuo urokset.. ;)

Nyt saan odottaa että vastaavat koirakoululta, millon voidaan tulla korvaamaan kaksi väliin jäävää tuntia. Itse tosin jo vähän kävin heidän kurssikalentereitaan katsomassa, ja seuraava pentuagility alkaa ensi vuoden alussa, ja ennen kun ovat siinä vaiheessa mihin ollaan päästy meidän pentuagilityssä, ollaan jo tammikuun loppupuolella.. Harmittaa niin pahasti, vasta kaksi tuntia yhdessä Zaran kanssa takana, mutta varsinkin viime sunnuntaina tuli useampi riemun hetki onnistuneesta suorituksesta, varsinkin jos onnistunut suoritus tuli heti ensimmäisellä kerralla! Zara tosin jo kyseisellä tunnilla ohjaajan mukaan saattoi näyttää viitteitä mahdollisesti pian alkavista juoksuista, niin intensiivisesti olisi nimittäin halunnut keskittyä vain hallin pohjan eri hajujen haisteluun. Ja tämän tulevan viikon tunnilla oltaisiin lähdetty harjoittelemaan taas uusia juttuja, mm. erilaisia ohjaustekniikoita, valssausta.. Mutta mukavaa on, että ilmoitin meidät tänään jo myös 8 krt pituiselle jatko1-kurssille, joka alkaa helmikuun puolessa välissä. Eli jos pääsemme nämä väliin jäävät tunnit korvaamaan tammi-helmikuun vaihteessa, päästään heti niiden perään jatkamaan suoraan jatko-kurssille, mikä meinaa sitä että suurimmalle osalle alkuvuodesta tulisi olemaan säännöllisesti treenit, jee! 

Ja mitä treenasimmekaan viime sunnuntaina? Alettiin jo vähän yhdistelemään erilaisia esteitä. Ensin mentiin yhdistelmä putki - este, joka ei hirveän suuria ongelmia tuottanut, lukuunottamatta juuri tuota Zaran armotonta haisteluintoa, piti muutaman kerran pyytää ennen kuin tajusi että nyt kuuluisi tehdä vähän muuta kuin haistella paikkaa ympäri! Sen jälkeen oli yhdistelmä rengas - este, joka meni meiltä heti ekalle kerralla loistavasti! Ja hyvään suoritukseen oli samalla hyvä lopettaa, rengas kuitenkin edelleen Zaralle vähän korkeampi hyppy. Kolmas yhdistelmä oli este - pussi, pussi sujui jo paremmin kuin viimeksi! Viimeisenä, pisteenä ii:n päälle, oli este - U:n muodossa oleva putki - este - este. Jälkimmäinen kahden esteen sarja tuotti taas vähän vaikeuksia pariin otteeseen saada koira hyppäämään molemmat esteet eikä lähteä esteiden välillä kiertämään jälkimmäinen este. Mutta kyllä se siitä meni myös lopulta! Tiedän että virhe oli taas itsessä, jotenkin se käsi tuntuu olevan vaikea pitää tarpeeksi matalalla. Mutta koira on niin pieni, ja pitää esteen tolppiakin koittaa väistää. Saatoin myös putkelle ohjatessa keskittyä jo vähän turhan paljon ohjaamiseen, meinasin meinaan pari kertaa juosta putkea päin kun unohtui putken olevan niin tiukasti kaarella... ;) 

Treenien jälkeen käytiin vielä tekemässä pieni lenkki läheisellä nurminiityllä ja sen lähiteillä, mahtava auringonpaiste! Tuli melkeinpä vähän keväinen olo siinä auringonpaisteessa, annoin Zaran kirmata vapaana niityllä kävellessä, meillä oli oikein mukavaa!

agilityä ja metsälenkkejä

Sunnuntaina olin intoa täynnä lähtemään Zaran kanssa agilityyn. Vihdoinkin! Kyllä vähän jännitti, että osaanko yhtään mitään. 

Paikka on oikein mukava, kiva kun voi treenata ihan täysilämpimässä tilassa. Itseasiassa tuli ihan hiki tunnin kuluessa, haha. Tunnilla on vain 4 pentua Zara mukaan lukien, collie ja novascotiannoutaja olivat nyt paikalla myös, mutta ehkä ensi sunnuntaina saa nähdä viimeisen koiran puuttuvasta nelikosta, joka ei viime tunnille päässyt. Taas kerran sai näihin isompiin, mutta rotuina ei vielä jättimäisiin, kurssikavereihin verrattuna huomata Zaran olevan niin pikkuinen. Vaikkei ole edes kleinin mittakaavassa pienimmästä päästä, vaan oikein hyvän kokoinen.

Omatoimisesti jokainen sai vuorollaan harjoitella muuria ja keppejä, ohjaajan kanssa harjoiteltiin rengasta, putkea täyspitkänä ja käännettynä L-muotoon, pussia ja 2 aidan sarjaa. Rengas saatiin tällä kertaa sujumaan samantien hienosti, kotiläksy oltiin siis suoritettu mallikkaasti. Montaa hyppyä ei kuitenkaan siinä tehty, hyppy oli kuitenkin Zaralle vähän isompi. Tärkeintä että saatiin nähdä sen sujuvan. Putki meni yllättävän hyvin suorana, vaikken edes ollut kuikuilemassa putken toisessa päässä, mutta lopputunnista kun harjoiteltiin vielä putkea mutkalla, meni jo haastavammaksi saada koira menemään putkeen eikä lähteä perässäni putken toiseen päähän. Mutta lopulta onnistuttiin. 

Pussin kohdalla sai jo välillä pidättää naurua, mitä pienemmäksi pussin toisen suun raon laittoi, sitä haastavammaksi homma luonnollisesti meni. Mutta kyllä sieltä vielä tultiin läpi (ellei lähetty perässäni ulkokautta toisessa päässä odottavalle namikupille) kun rakoa oli vähän, mutta hetki meni ennen kuin neiti sai itsensä ryömittyä sieltä ulos. Hitaasti ja varovasti sieltä tultiin. Mutta eipä sieltä vielä läpi tulleet muutkaan kurssilaiset pussin suun ollessa lähes kokonaan ummessa, vähän piti rakoa olla kaikilla. Ensi kerralla jatketaan sitä :) 2 aitaesteen sarja sujui ihan pienen alkukankeuden jälkeen hyvin, parilla ekalla kerralla ohjauksessani oli kuitenkin vähän vielä hiottavaa, kun Zara lähti ekan hypyn jälkeen perääni kiertäen esteen. Ohjaaja neuvoi hyvin, ja lopulta saatiin molemmat esteet hypättyä mallikkaasti. Tunnin jälkeiset fiilikset oli, että oli todella hauskaa, mielenkiintoista ja myös selkeästi hyvää kuntoilua kun hikikin tuli vaikkei edes mitään rataa vielä menty. Tuon pienen palkitseminenkin kun on oma liikuntansa, kun tarvitsee kumarrella vähän väliä pikkuisen ollessa niin pieni! 

Vai olenko kenties itse liian pitkä....? ;)

Olen myös ollut tenttivapaalla viime perjantaista asti, mikä on meinannut ihania päivälenkkejä valoisassa, mikä on tuntunut ihanalle, kun normaalisti pimeän marraskuun valoisista hetkistä ei pääse nauttimaan kuin viikonloppuisin sään salliessa. Lenkit ovat olleet myös hyvä tapa pitää taukoja lukemisessa, ja olenkin löytänyt lähimetsästä paikan jossa vain varsin turvallisin mielin pitää koiraa vapaana, siellä ei paljoa edes muita ulkoilijoita liiku. Siellä on ollut kiva heitellä keppiä ja antaa neidin haistella vapaasti ympäriinsä tuoksujen perässä. 

Myös sisällä on ollut kiva pitää leikkitaukoja. Vähän kuin pienellä lapsella voi olla jokin lelu joka kulkee mukana kaikkialle, Zaralla näätälelu on selkeästi rakkain lelu edelleen kaikkien joukosta. Muut lelut tulee ja menee, mutta jos Zara tulee pyytämään "leikitään", se on usein juuri näätä jonka se tuo jalkojesi juureen. Onhan sillä kivoja ominaisuuksia, kuten vinkupisteet kahdessa kohdassa (!!) ja muutenkin erittäin loistava vetokisaan ;) 

Mutta tämä vetokisa kyllä päättyi toisen osallistujan totaalliseen sammumiseen .. ;)

agilityä

Agility on nyt viimein saatu korkattua käyntiin! Tosin jo viime sunnuntaina, ja pian onkin jo seuraava tunti. Itsehän edelleen odotan innosta soikeana ensimmäistä tuntia, kun viime sunnuntaina tosiaan istuin agilityn aikaan lentokoneessa matkalla kotiin. 

Mutta oli se kiva että Zara kuitenkin pääsi ekalle tunnille, ja että sain heti kotiin päästyä kuulla, mitä siellä oltiin tehty, millaista oli, miten sujui! Halusin kuulla kaaaaiken ja heti! Hahah. 

Ryhmässä oli kuulemma yhteensä 4 koiraa, ja Zara (ylläriylläri) taas selkeästi pienimpänä mukana. Tosiaan kurssi on siis Taitoa Tassuihin-koirakoulun järjestämä, ja pidetään Malminkartanon hallissa. Veljeni ottamien kuvien perusteella ainakin halli näytti ihan mukavalle sisältä. 

Esteitä oli ollut 4 erilaista, joita kyseisellä tunnilla vähän katseltiin läpi. Ja kuulemma ihan tyydyttävän hyvin sujui puomi, pujottelu ja putki. Mutta rengaseste tuotti ongelmia, Zara ei suostunut kuulemma millään tavalla läpi hyppäämään. Isäni tosin oli myös jäänyt miettimään esteen olleen aika korkea, siitä olisi tullut iso hyppy Zaralle jos yli olisi hypännyt. Kuvien perusteella olen samaa mieltä, että eihän esteitä voi säätää isompien osallistujien mukaan. Tämä kyseinen rengaseste tosin taisi olla sellainen yhden korkeuden este, säätämisvara olisi aika hyvä ominaisuus! No, rengaseste joka tapauksessa tuli kotiläksyksi, ja samantien sunnuntaina kaivoinkin sitten illalla vanhemmilla vanhan vanhan hulahula-vanteeni esiin varaston uumenista. Ja ei kun treenaamaan!

Alku oli vähän hapuilevaa, Zara kammoksui ensin koko "hökötystä" ja lähdettiin sitten pikkuhiljaa rohkaisten yhdessä tutustumaan kyseiseen kummallisuuteen. Ensin pelkkä rengas lattialle makaamaan, ja kun sitä oltiin itsekseen vähän käyty haistelemassa niin äitini kanssa nostettiin se pysty asentoon ja toisen sitä pystyssä pitäessä lähetettiin epäröivää Zaraa vuoroin sylistä syliin renkaan läpi. Joko nostamalla se renkaasta läpi, tai lopulta kannustaen Zaraa tulemaan itse renkaan läpi toisen luo. Edistystä tapahtui, vaikkei vielä päästykkään hirveän varmoihin suorituksiin. Tämä jäi kyseisen illan jälkeen pariksi päiväksi mieleen muhimaan, ja eilen hain vanhemmilta kyseisen renkaan tänne omaan kotiin ja pistin täällä taas omatoimiset treenit pystyyn. Rengas teipattuna pöydän jalkaan, ja treenit pystyivät jatkumaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Nyt ei ollut enää yhtään samanlaista epäröintiä, vaan alkoi sujui todella hyvin. Sain myös vähän korotettua rengasta pois ihan lattian tasosta, mutta ei se korkealla ole vieläkään. Mielestäni kuitenkin riittävän korkealla Zaralle, mielestäni hallissa ollut rengaseste oli liian iso Zaralle, joka pentuna ei muutenkaan mielellään saisi hyppiä liian isoja hyppyjä. 

Ja nyt Zara onkin täällä jo pariin otteeseen ihan itsekseen omaksi ilokseen ottanut vähän rengashyppyjä kun rengas edelleen on pöydän jalassa teipattuna ;)

Jännitän myös kovasti, ettei Zaralla alkaisi juoksut näiden seuraavien neljän viikon aikana. Luin nimittäin koirakoulun sivuilta, ettei treeneihin ole asiaa kolmeen viikkoon juoksujen alkamisesta. Zara kuitenkin alkaa olemaan siinä iässä, että ne voi tulla melkeinpä milloin vain. Pidetään siis peukut ja varpaat pystyssä, ettei sen takia tarvitsisi jättää tunteja välistä! :)

saatiin vieraita!

Koirapuistokäynti jäikin nyt tänään väliin, sillä Ruska-neidillä olikin juuri alkanut juoksut, joten saatiin tyytyä tällä kertaa sisätiloissa leikkimiseen. Eilen ja tänään Zara kuitenkin pääsi taas vanhemmilla yötä olon myötä riehumaan takapihalla. Se oli todellista hepulointia taas eilen illalla pingviini-lelun kanssa, päätöntä juoksua sisään ja ulos, pingviinin siinä samalla saadessa kovaa kyytiä! 

Taas on iskenyt hullu halu itsekin omistaa takapihallinen koti, miten super helppoa onkaan puoli unessa päästää koira aamuhädilleen takapihalle, ja palata sitten vaan sänkyyn jatkamaan ansaittuja viikonloppu-unia. Ja kuinka Zara nauttiikaan pyöriähyöriä siellä, ihmetellä lintuja ja haistella maata omissa ajatuksissaan. No, ehkäpä vielä joku päivä.. :)

Päivän kyläily sujui loistavasti, saatiin serkun kanssa vuoroin ihailla kuinka molempien pikkupennuista on kasvanut kauniita nuoria neitejä! Ruska on edelleen aavistuksen Zaraa isompi, mutta Zara on hyvin saanut turkin kasvussa toista kiinni! Kovasti kyllä muistuttavat toisiaan monilla tavoin, vaikka Ruska onkin ehkä aavistuksen arempi. Jännä, miten usein ennenkin olen huomannu tämän ilmiön että Zara pistää pupun pöksyyn muiden tullessa kyläilemään. Onhan se tietty myös Zaralla kotikenttäetu, pitäisi ehdottomasti pian lähteä kyläilemään myös vastavuoroisesti toisten koirakavereiden kotinurkkiin. Tekisi hyvää Zarallekkin ;)

Ja nyt tästä ehkä saattoi tulla mielikuva että Zara olisi kova komentelija, mutta ei se oli se vaan yleisesti se että Zaralla olisi niin suuri halu vaan päästä suoraan asiaan eli leikin pyörteisiin, ettei oikeen meinaa pysyä nahoissaan aina, vaan sinkoilee joka suuntaan.

Ja nyt kun vieraat on lähteny, on tunnelma täällä tämä:

;)

hauvalle halloween-tunnelmaa hautausmaalta!

Tänään Zara päätyi kanssamme hautausmaalle! Tuntui olevan vähän jännittävä kokemus joutua sinne hämäryyteen, missä vaeltelee tummia hahmoja siellä täällä kynttilöiden kaunis tuike joka suunnassa melkein ainoana valaistuksena. Meillä on ollu nimittäin aina tapana Pyhäinpäivänä käydä viemässä espoon vanhan tuomiokirkon hautausmaalle hautakynttilät niille tarkoitetulle paikalle kirkon eteen, sillä läheisten haudat ovat enemmän vanhempien kotiseuduilla. Hautausmaalla on myös ihana vaellella, kun tosiaan joka suunnassa kimmeltää kynttilöitä oikeana valomerenä pimenevässä illassa!

Hautausmaan portilla oli koirakielto-kyltti, mutta sylikoirana Zara oli helppo napata syliin. Ja tuskinpa hän paljon siellä olis itsekseen halunnu kävelläkkään, tuntu ainakin siltä! Tehtiin tän jälkeen vielä pieni kävely kirkon lähiteillä, pienen kiertotien kautta takasin autolle :)

 

Huomiselle on sovittuna treffit taas serkun perheen Ruska-kleinin kanssa, joka onkin esiintynyt blogissa jo ennenkin. Tytöillä on vaan parin viikon ikäero, ja tulevatkin loistavasti toimeen keskenään! Jos vaan sää sallii, ajateltiin mennä koirapuistoilemaan, kuvia siitä huomenna!

 

korvauspäätös

Tänään tuli vakuutusyhtiöltä päätöskirje olla korvaamatta Zaran maitohampaiden poistoa. Kyllähän sen jo etukäteenkin osasin arvata ja tietää että näin tulis käymään, mutta lääkäriasemalta kuitenkin annettiin erillinen kuitti nimenomaan vakuutusyhtiötä varten, joten ei se ole tyhmä joka koittaa.

Mutta yleisesti oon jääny miettimään näitä vakuutusten korvausehtoja, mitä korvataan ja mitä ei. Luin nimittäin esimerkiksi yhden vakuutusyhtiön koiravakuutuksen korvausesimerkin, että hammaspuolella vaan tapaturmaisesti haljenneet tai katkenneet hampaat ja niiden paikkaaminen korvattaisiin vakuutuksesta. Kuitenkin tulee vähän hassu fiilis maksaa joka kuukausi vakuutusmaksuja, ja saada vaan kaikesta ennalta arvaamattomasta korvausta. No, tiedän myös että näinhän se pääasiassa yleensä on vakuutuksien kanssa, ja sen takia niitä otetaan. Ennalta arvaamattomia tapahtumia varten. Ja oonkin iloinen tietäessäni, että se turva on jos jotain ihan oikeasti yhtäkkistä ennalta arvaamatonta sattuisi koiralle.

Mutta silti, jos miettisi että koiran pennun jokainen maitokulmahammas pysyisi sitkeästi kiinni ja uudet kulmurit olisi jo pitkällä omassa kasvussaan, niin laskustahan tulisi yli 500€ jos nämä kaikki 4 joutuisi käydä irrotuttamassa. Kyllä, se olisi ennaltaehkäisyä "sairauden" eli tässä tapauksessa purentavian varalle, mutta on 500 euroakin jo aika iso raha, ja tommosia maksuja varten olisi jo kiva saada vähän apua vakuutuksesta, josta kuitenkin maksaa joka kuukausi. No onneksi meidän lasku oli "vaan" noin puolet tuosta esimerkkisummastani kahden hampaan poistosta. Mutta eipä tässä varmaan auta muu kun maksaa kiltisti vakuutusmaksunsa, ja olla kiitollinen että on turva edes niille ennalta arvaamattomille tapauksille! :)

en voi olla postaamatta tätä...

... mutta kun kukaan ei kerta viitsityt/uskaltanut/mikä ihme liekään syy(?!), vastata tähän postaukseen mitään, en silti luovuttanut. 
Olen nyt ehkä tunnin räpeltänyt täällä, ihmetellyt ja kummastellut mikä i h m e menee pieleen, mutta jotain yhtäkkiä tapahtui, ja sain toisen välilehden näkyviin!
Eli, olkaa hyvät. Sivupalkissa näkyy nyt ylimpänä Sivut-otsikko, jonka alla on "Zara"-linkki, josta pääsette kauan kaivatulle toiselle välilehdelle. Katsomaan perustietoja, ja tulevaisuudessa ehkä muitakin juttuja mitä keksin sinne laittaa :)

vapaailta

Zara on lähtenyt omiin iltamenoihinsa, ja täällä istun yksin kotona. Tuntuupa hiljaiselle! Melkeinpä pelottavan hiljaiselle. Olin kiitollinen, että äitini kävi tänään töidensä jälkeen hakemassa Zaran heille iltahoitoon "mummilaan", sillä itsellä oli nyt illalla 3 tunnin tentti (olen varmasti maininnut aikaisemmin, että opiskelen lähes kokonaan etänä, ja myös tämän illan tentti suoritettiin etänä kotikoneelta käsin). Mutta nyt on tentti tehty, ja saisi jo koira palata kotiin! Voisin vaikka olla sillä tuulella että voitaisiin ottaa pieni yhteinen leikkihetki..! Mutta näinhän niillä teinilapsilla alkaa tässä iässä usein olemaan jo omiakin menoja.. ;)

Nyt on viimein ollu sateisempia päiviä, märkää ja kuraista. En riemuitsisi muuten tämmöisestä yhtään, mutta jo elokuussa tilattu sade/kuratakki on joutunut turhaan makaamaan kaapin pohjalla useamman kuukauden! Joten nyt se on päässyt viimein tositoimiin. Se tulee nykyään puettua päälle, satoi tai ei, jos vaan maa on märkä. Koska ei siinä tarvita kuin nopeakin käynti ulkona niin mahakarvat alkaa olemaan jo märät ja hiekassa ja kurassa ym. Alussa Zara ei selkeästikkään tuntunut ihan hirveän suuresti nauttivan sadetakki päällä tepsuttelusta, mutta nyt se tuntuu olevan Zarallekkin jo arkipäivää. Ja miten syötävän suloiselle hän näyttääkään! ;)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

aamuvirkut

Tänä aamuna oltiin ulkoilemassa reippaina jo heti kahdeksan jälkeen! Tosin kiitos talviaikaan siirtymisen myötä tulleelle lisätunnille päivään. Harvemmin sitä viikonloppuna nousee lopullisesti sängystä jo näin aikaisin, usein pikaisen aamulenkin jälkeen kömmitään vielä Zaran kanssa takaisin unten maille, ja tehdään pidempi rauhallinen sunnuntai-lenkki sitten päivemmällä!

Annoin Zaran taas olla vapaana jo tutuksi tulleella pikkuniityllä, ja Mikalla ja Zaralla oli monia hurjia kilpajuoksuhetkiä siellä ;)

Sen lisäksi tein myös taas Zaran kanssa vähän joitain pieniä harjoituksia, nurmikko oli nyt vaan ikävän märkä ja liukas. Samoin ne 2 pientä maassa makaavaa puupölkkyä joista olin aikaisemmin puhunut sopivana esteratana, olikin nyt viety pois jonnekkin, harmi!

Pitäisi koittaa ensi viikolla järjestää jokin yhteinen treenihetki Zaralle, isälleni sekä veljelle, he kun ovat ensimmäisen agilitytunnin kolmikko kahden viikon päästä! Itse matkaan kyseisenä päivänä kotiin Göteborgista. Elämä on niin hektistä loppuvuodenkin, etten halunnut jättää sen varaan että ehtisinkö käydä kyseisen tunnin korvaamassa Zaran kanssa jonain muuna ajankohtana, päädyin siis pyytämään isäni Zaran ohjeistajaksi ekalle tunnille. Saavat sitten kertoa, mitä ekalla tunnilla tekivät! Zara kuitenkin tottelee aika hienosti myös muun perheeni esittämiä käskyjä, joten uskon heidän selviävän ihan hienosti ;)

agi-kuumetta

Odotetaan edelleen kuumeisesti ensimmäistä agility-tuntia, joka siis alkaa viimein 10.11. Muuten elellään tällä hetkellä mukavaa perusarkea Zaran kanssa, suuria mullistavia käänteitä ei elämäämme tällä hetkellä sisälly. Varmasti agilityn myötä tulee uutta sisältöä myös blogiin, ja samalla itselle uusia vinkkejä omatoimiseen treenaukseen! :)

Yksi mahtava osa koiran omistajamista on se, että oon huomannu saaneeni ihan uudella tavalla irti syksystä! Kun on pakko lähteä koiran kanssa ulos, vaikka sää sisältä katsottuna ei ehkä niin näyttäisikään houkuttelevalle, niin sinne vaan on lähdettävä. Ja usein ulkona kävellessä vasta onkin tajunnut kuinka mahtava sää siellä onkaan, tai kuinka kauniita ruskan sävyjä (tänä vuonna onkin ollu uskomattoman kaunis ruskasyksy muuten!) tai yleisesti kuinka lenkki piristääkään oloa. Ja kun seurana on vielä aina yhtä iloinen pikku Zara niin ei siitä voi kun nauttia!

Olen myös kertonut aikasemmin kuinka olen uskaltanut ruveta päästämään Zaraa välillä myös vapaaksi, ja nyt olen yhtäkkiä tajunnut yhden pienen niityn ihan tästä läheltä, melkeinpä voisi sanoa naapurista! Siellä ollaan nyt useampana päivänä käyty vähän juoksentelemassa, ja siellä on hyvin pystynyt harjoittelemaan luoksetuloa, seuraa-käskyä ym ym. joitain temppuja :) Toistaiseksi Zara ainakin on pysynyt hienosti aisoissa vapaanakin, sitä päivää odotellessa kun joku toinen koira sattuu samalle niitylle tai jossain lentelee iloisia pikkulintuja.... ;) no, voi toki olla että käskyhuudet menee Zaran tajuntaan asti nykyään myös tämmöisissä tilanteissa :D

Niityllä on muuten myös juuri sopivasti 2 pientä kaatunutta koivun runkoa, joista on saanut hienosti pienen hyppyradan Zaralle! Puut ovat juuri sopivan pieniä ettei siinä suurta hyppyä tule, mutta että ideaa voi hyvin harjoitella tulevaa varten ;)

Kerroinkin aikaisemmassa tekstissä tarpeesta käydä poistattamassa Zaran tiukassa olleet maitoyläkulmurit. Ja viime torstaina meillä sitten olikin aika Espoon eläinlääkäritalossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kyseisellä asemalla, ja jäi kyllä positiiviset mielikuvat kyseisestä paikasta, olen tyytyväinen käyntiin :) Paikalle tullessa Zaralla oli vaikeuksia pysyä nahoissaan, niin kovin kun ohi käveli valkotakkisia hoitajaihmisiä joita jokaista olis tottakai pitäny päästä moikkaamaan. Jännitystä taas aiheutti pari toista odotushuoneessa olevaa koiraa, jotka tosin olivat jo vähän kypsemmässä iässä eivätkä pahemmin antaneet tämmösen pikkuriiviön leikkiin kutsujen häiritä ;)

Sitten päästiinkin jo toimenpidehuoneeseen ja Zaralle annettiin nukutuspiikki, jonka jälkeen annettiin Zaran vähän vapaasti tepastella lattialla kunnes uni tulisi. Ja sieltä se tulikin, kovasti koitti Zara tsempata, mutta kyllä se siihen vaan maahan mahalleen lopulta rojahti, periksi oli siis annettava!

Siinä vaiheessa mut lähetettiin kotiin odottamaan puhelua että pikkuisen voisi tulla noutamaan kotiin. Sanottiin että siinä voi mennä 2-3 tuntia, ennen kuin Zara rupeaa tarpeeksi olemaan taas hereillä, mutta aikaa ei mennyt lopulta edes puoltatoista tuntia kun soitto eläinlääkäristä jo tuli! That's my girl, ei malta nukkua yhtään enempää kuin on pakko ;)

Itselläni ei ole ennestään kokemusta mistään tällaisesta, enkä siis ollut täysin varautunut kuinka totaallisen unenpöhnäinen koira siellä mua odottaisikaan! Mutta kyllä vähän sydämessä kirpaisi, kun Zara mulle hoitohuoneesta lopulta sylissä tuotiin. Pikkukaveri oli ihan seis edelleen, jalat oli kuin spagettia ja katse lasittunut ja erittäin väsynyt! 

Koitin heti ulos päästyä pissattaa hänet, mutta eihän siitäkään mitään tullu kun jalat ei vielä kantanu vaan rojahti suoraan maahan makaamaan. Joten luovuin siitä suunnitelmasta, ja mentiin pysäkille odottamaan bussia. Kymmenisen minuuttia siinä saatiin odotella, ja siinä istuskellessa Zara mun sylissä mietiskelin ohimennen että ihan kun tuntuis vähän kostealle reittä vasten. Mutta en siihen sen enempää sillä hetkellä vaivautunu huomiota kiinnittää, vaan vähän ennen bussin tuloa päätin koittaa laittaa Zaran vielä kerran viereiselle nurmikolle, josko hädät saisi tehtyä. Siinä vaiheessa sain huomata tämän iloisen yllätyksen, pienet pissat olikin tullu mun housuille! :D Onneks oltiin niin lähellä kotia, ja bussimatkaa vaan parin pysäkin verran. Pääsi nopeasti kotiin vaihtamaan vähän kuivempaa päälle ;) ei onneksi ollut iso pissa!

Lääkäri oli neuvonut tekemään Zaralle jonkun lämpimän ja rauhallisen paikan missä se voisi levätä ja toeta nukutuksen jäljiltä. Nukutus kun laskee ruumiin lämpöä. Ja hyvin hän pedissään viltin alla nukkuikin, ja yhtäkkiä sai taas selkeästi enemmän voimia ja rupesi touhuamaan taas jo vähän muutakin kuin vain nukkumaan, ja jalatkin alkoi taas jo kantamaan ihan hyvin :) Mutta kyllä Zara oli aika raukka sen illan, se oli niin valtavan suuri ero millainen Zara oikeasti on, että tuntui välillä oikein pahalle katsoa!

Seuraavat päivät on saanu antaa vaan pehmeätä ruokaa, ja särkylääkettä kerran päivässä. Sen kuurin olen kuitenkin tänään päättänyt lopettaa, kun ohjeistuksessakin neuvottiin jatkamaan 3-4 päivää. Haavat tuntuu olevan aika hyvin parantuneet, niissä tosiaan on/oli itsestään pois sulavat tikit. Kallis keikkahan tämä oli, hintaa tuli 254 euroa, mutta kyllä se samalla tuntuu hyvälle että saatiin ne tiukassa olleet hampaat viimein suusta pois häiritsemästä pysyvien hampaiden kasvamista :)