ilotulituksia ja vapaana oloa

Tänään iltalenkillä lähistöllä alkoi yhtäkkiä paukkumaan oikein kunnolla! Eka mietin että ei voi olla, ihan kuin joku ampuisi ilotulituksia..? Lähdettiin äänen suuntaan meidän kotitalon kulman ympäri, ja ilotulituksiahan ne! Zaralle siis esimakua ja ensimmäinen kokemus ilotulituksista. Kyllä se vähän ihmetteli kovaa pauketta, ja siinä seistiin vierekkäin ja vaan tuijotettiin tulitusta (oli muuten aika hienoja!). Välillä pauke hetkeksi loppui, ja sillon Zara saatto viimein muistaa vähän haukahtaa ja tuhista siihen suuntaan mistä ääni ja pauke hetki sitten oli kuulunut. Kun ilotulitus alkoi uudestaan, jäätiin taas vaan tuijottamaan niitä jne. Mutta eipä se nyt sen pahemmin tuntunu Zaraa hätkähdyttävän, enemmän pientä yleistä kummastelua että mitä tapahtuu. Ei mitään yli-pelokasta panikointia.. :)

Oon nyt viime päivien aikana uskaltautunu viimein päästämään Zaran hetkittäin vapaaksi aitaamattomilla alueilla. Vanhempien pihassa ja täällä omassa kotipihassa. Ja hienosti on menny! :)

Toistaseks tietty vaan semmosissa tilanteissa, kun on lähes varmaa ettei suuria ärsykkeitä kohdalle osu, esimerkkinä sunnuntain aamulenkki kun suurin osa kaupunkia nukkuu vielä ansaittua untaan. Uskoisin kyllä Zaran aika hyvin pysyvän myös muuallakin jo lähettyvillä, kuitenkin remmi löysällä muutenkin pääasiassa lenkit sujuu, ja kovasti vähän väliä katsekontaktia hakemista Zaran toimesta. 

Se vaatii vaan sen, ettei mitään houkuttelevia pikkulintuja sattuis eteen, eikä muita koiria. Niiden kanssa vaaditaan vähän vielä harjottelua, välillä Zara jo lopettaa pyydettäessä lintujen remmijahtaamisen, muttei aina. Koirien ohi mennään myös koko ajan paremmin, ja onnistuneiden ohitusten määrä kasvaa, muttei aina onnista siinäkään. Vapaanaolo-hetket oon myös käyttäny hyödyks, ja ollaan mm. paikalla pysymistä harjoteltu, ja ihan hyvin Zara antaakin mun jatkaa eteenpäin aika pitkällekkin malttaen itse istua paikallaan :) Uskoisin kaikkeen tähän tulevan kehitystä entisestään tulevissa agility-treeneissä, joita muuten odotetaan ihan hulluna! :D Vielä reilu kuukausi, niin päästään tositoimiin.

Ulkona alkaa muuten todella painaa talvi päälle! Tänä aamuna joutu aamulenkille ekan kerran nappaamaan myös sormikkaat käsiin, ja sai myös todeta, että kohta saa jo kaivaa lämpimämmän takin esiin tulevia lenkkeilyjä varten! hhrrr.

Sunnuntaina oltiin taas koirapuistossa, Zara juoksi kuin tuulispää ja teki tuttavuutta aidan raoista isojen koirien puolella olevan nätin hauvan kanssa :) Alla muutama kuva tästä.

                 

sohvaperunat

Nyt voi melkein sanoa syksyn tulleen. Sadetta ja synkkää säätä päivä täynnä. Ihana isäni tuli tänään taas lenkittämään Zaraa töiden jälkeen, jotta itse pääsin suoraan kouluhommien pariin. Näin tulee jatkossa olemaan suurin osa keskiviikoista, mahtavaa että on perhe joka on valmis auttamaan ja ottaa osansa opiskelujeni etenemisestä!

Etäkoulupäivä kestää siis aina 3 tuntia, tämän jälkeen on jo niin väsynyt työpäivän ja koulupäivän jäljiltä että tekee mieli vaan kaatua sohvalle.

Itselläni on ruotsin kanavapaketti, jolla pyörii arki-iltaisin Djurakuten-niminen tosi-tv sarja, joka keskittyy yhden ruotsin isoimman eläinsairaalan sekä muutamien pienempien eläinlääkäriasemien -arkeen. Iloihin ja suruihin. 

Onneksi ohjelmassa pienet ja vähän isommat karvaiset, ja vähemmän karvaiset potilaat saavat useimmiten onnellisen lopun. Mutta julma totuus tottakai on se, ettei niin aina käy. Tänään onneksi pienen pienelle chihuahuan pennulle kävi parhain päin! Pikkuinen oli vahingossa tipahtanut omistajansa sylistä, ja loukannut jalkansa. Jalkaa ei voinut pitää paria päivää pidempään kipsissä, ettei nivelet ym. lähtisi kasvamaan ja kehittymään väärin. Pentu siis päätettiin leikata, sillä muitakaan vaihtoehtoja ei hirveästi ollut. Jalan nivelet saatiin leikkauksessa laitettua paremmin takaisin kohdilleen ja pieni pentu pääsi takaisin kotiin parantelemaan leikkaushaavaa :) Zara on joitain kertoja näyttänyt myös tajuavan TV:n niin sanotun taijan. Hyvin pieniksi hetkiksi on saattanut jäädä tuijottamaan ruutua, jos on vaikk kuulunut joku jännä ääni, tai kovasti välkehtiviä valoja. Mutta nyt maattiin koko ohjelman verran vierekkäin sohvalla, ja Zara oikeasti keskittyi todella tv-ruutuun! Varsinkin tähän chihuahua-pennun tapaukseen, katseli tiiviisti ruutua, käänteli päätään vähän väliä puolelta toiselle keskittyneesti keskittyen tv:stä kuuluviin ääniin. Selkeästi mielenkiintoinen kohta oli myös koira-parka, jonka toinen silmä oli alkanut yhtäkkiä näyttämään sokeutumisen merkkejä.

Olen aina tykännyt kaikista eläimiin liittyvistä ohjelmista (yllätys!), ja todella mielenkiintoista päästä näkemään eläinsairaalan arkea. Eläinlääkäri ammattina on varmasti ollut ja tulee olemaan niin monen pikkutytön unelma-ammatti, mutta sekään ei ole todellakaan pelkkää ruusuista työtä. Siellä todella kohtaa elämän ilot ja surut, välillä on pystyttävä luopumaan itselle niin rakkaasta lemmikistä. Mutta välillä taas jo todella epätoivoiselle vaikuttava tapaus kääntyykin parhain päin! :)

Nyt vaikutetaan Zaran kanssa molemmat olevan jo niin väsyneitä, että taitaa olla aika iltalenkin ja sitten nukkumaan menon! Meillä on ollu oikein rentouttava tv- ja rapsuttelupainotteinen "äiti"-"tytär"-ilta ;)

Apua!

Nyt taitavat blogger-käyttäjät apua! 

Olen tehnyt jo pari viikkoa sitten toisen välilehden tähän blogiin, mistä löytyisi perustiedot Zarasta.

Välilehden nimi näkyy hienosti tuolla yläpalkissa, mutta sitä klikkaamalla ei aukea uutta välilehteä teille!

Pääsen kyllä itse näkemään, että olen tehnyt blogiini 2 välilehteä, ja itse pääsen näkemään että siellä on tekstiä ja kuva. Mutta itse blogin kautta kun yrittää välilehdelle mennä, niin ei onnistu..

Mitä olen siis tehnyt väärin, tai jättänyt tekemättä?!

Suuri kiitos sille avuliaalle joka viitsisi vastata :)

kuulumisia

Pientä hiljaiseloa on ollut täällä taas viime aikoina, ja syy siihen pitkälti on opiskelujen alkaminen! Se meinaa Zaralle välillä iltoja, kun pitää ihan itsekseen osata viihdyttää itseään, kun itse tuijotan vain koulutehtäviä. Zara ei kuitenkaan joudu olemaan lähes yhtään opiskelujen takia yksin kotona, sillä opiskelen virtuaalisesti kotoa käsin!

Meille joka tapauksessa kuuluu hyvää. Ja tärkein uutinen ensin, oon ilmottanu meidät viimein agilityyn! Odotan niin innolla, päädyin nyt lopulta kuitenkin eri koirakoulun järjestämään kurssiin, missä pikkupentujen kurssi käytiin. Suosittelujen siivittäminä päädyttiin Taitoa Tassuihin-koirakoulun kurssille. Eli päästään siis tositoimiin 10.11. alkaen, 5 kertaa sunnuntaisin, 45min kerta :)

Oon erittäin tyytyväinen että löysin kurssin sunnuntai-päivälle, sillon ei pitkä päivä paina päälle vielä, vaan voidaan mennä pirteinä ja sunnuntain rentouttamina treenailemaan :)

Nyt oon koittanu taas vähän aktivoitua myös kotona treenailun suhteen, ensinnäkin ollaan opittu vilkuttamaan käskystä! Ei ehkä hyödyllisin taito, mutta sitäkin viihdyttävämpi, tästä seuraava siirto on sitten high five! 

Päivittäin lenkkeilyn yhteydessä harjoitellaan myös yhtä sun toista pientä, sitkeästi edelleen ohitustilanteita, ja koko ajan pikkuhiljaa menee paremmin! Zara on niin kaikkien kaveri, että kaikkia pitäisi aina päästä tervehtimään, ihmisiä ja koiria, ja se on välillä hankaluutena, mutta voiton fiiliksiä on saanut tuntea viime aikoina vähän väliä. Nykyään päästään ihmisten, pyörien ym. ohi jo varsin hienosti, joskus MYÖS koirien! :) Zara hakee muutenkin tosi hienosti katsettani, ja odottaa seuraavia käskyjä.

Välillä käydään myös koirapuistossa, siellä on hyvä treenata paikka-käskyä ja luoksetuloa turvallisesti, koko ajan tulee vahvempi fiilis että voisi joskus uskaltaa jo päästää Zaran vapaaksi muuallakin kuin koirapuistojen aitojen sisäpuolella, sen verran hyvin alkaa jo kuuntelemaan luokse-käskyä, myös kesken koirapuisto-leikkien!

Tekstiä tulee nyt taas vähän rönsyillen monesta eri aiheesta, koitan jatkossa ehtiä päivittelemään taas vähän aktiivisemmin, niin pystyy paremmin kertomaan myös asia kerrallaan ;) lopuksi on vielä mainittava, kuinka tuo neitonen päivä päivältä kaunistuu. Turkki on kasvanu hyvää tahtia, ihanaa kiiltelevää karvaa! Pentukarvaa näkyy selvästi enää jonkin verran kauluksessa, mutta sekin on taas viikon sisällä vähentyny huomattavasti! Samalla tuntuu vähän haikealle, ettei Zara ole ihan pikkuvauva enää. Vaikka aika vauvamaiset puuhat sillä on edelleen ;)

Kesä kuvina



Saatiin Hymyn blogin kautta haaste kertoa kuluneen kesän kohokohdat seitsemän kuvan voimin, ja kuvailemalla jokainen kuvan ns. sanoma yhdellä sanalla.

Tästähän innostuin, koska muutenkin mielestäni kuvat kertovat ehdottomasti enemmän kuin tuhat sanaa, ja siksi blogi muutenkin pursuaa välillä kuvia Zarasta ;) Haaste tässä tietty on saada valittua ne seitsemän parasta kuvaa niiiiiin monien kesäkuvien joukosta, katsotaan mimmoisiin kuviin päädyttiin:

Mökkeilyelämää

Koirakaverien treffailua

Temppuilua

Päiväunia

TV:n katselua

Juoksentelua

Koiran elämää!

Unia

Nukkuvaa koiraa on välillä hauska katsella. Ihan yhtälailla kun ihmisetkin, tuntuu koiratkin seikkailevan unissaan toistaan jännemmissä seikkailuissa! Zara on nyt nukkunu jo jonkin aikaa jalkojeni juuressa, ja huomasin äsken että hän näkee selkeästi vähän vauhdikkaampia unia. Etutassut liikkuu välillä kuin Zara juoksisi unissaan, vähän vikinää, välillä suu maiskuttaa vähän kuin olisi kovat herkuttelut meneillään ;) välillä vähän veyttelyä, uusi hyvä asento ja takaisin uneen.

Äsken Zara hetkellisesti heräsi, katsoi anovasti että nostaisin viereeni sohvalle, ja meni kylkeäni vasten pienelle kerälle jatkamaan taas unia. Todellista koiran elämää, ei voi muuta sanoa!

<3