pettymys

Pienen pettymyksen fiiliksen jouduin eilen illalla käymään läpi, kun tuli sähköposti että koiratanssin alkamisajankohta on siirretty kahdella viikolla eteenpäin vähäisen ilmoittautuneiden määrän takia. Toivoa todella sopii että kurssille nyt ilmoittautuisi tämän kahden viikon sisällä vielä lisää innokkaita koiratanssijoita, haluaisin niin päästä kokeilemaan tätä lajia. Ja mielellään juuri nyt kesällä, kun kohta ei ole enää mitään muita pakkoja kuin töissä käynti osan kesää kun saa muut harrastukset ja opiskelun kesätauolle.

Mutta koska olen joutunu taas viime päivät omistautumaan aika paljon opiskelulle ja Zara on saanut enemmän tai vähemmän viihdyttää itse itseään, lupasin eilen illalla että koska ei päästäkkään tanssimaan niin tiedossa on sitten koirapuistoilua, jeiij !

Alussa saatiin hyvän aikaa olla ihan keskenään pienten koirien puolella, ja katsella (ainakin Zaran silmin) kateellisena kuinka isojen koirien puolella riitti menoa! Välillä olen Zarankin sinne vienyt arvioituani hieman siellä olevat koirat läpi, mutta nyt siellä oli sen verran nuorta ja sen verran isomman kokoista koiraa, että parempi oli katsella niitä uteliaina aidan toiselta puolelta. 

Ja lopulta se meidänkin yksinolo palkittiin kun pientenkin koirien puolelle alkoi ilmestymään kaikenkarvaista hauvaa, ja loistavin tulija oli ehdottomasti 6kk vanha terrieri-pentu. Vihdoinkin joku joka on Zaran energiatason kanssa aika samalla tasolla.. ;) 

Karvoja joka puolella

No nyt tosiaan neidistä lähtee karvaa! Karvakasa on aina tuloksena harjauksen jälkeen, koittanu harjailua harrastella nyt normaalia useammin kun muuten tota irtokarvaa on kaikissa vaaleissa huonekaluissa, samoin kuin myös enemmän tai vähemmän kaikissa tummissa työhousuissa ja muissa tummissa vaatteissa. Joko on juoksut taas pian alkamassa, tai sit haluaa vetästä kesävaatteet päälle. 

Toukokuu on perinteen mukaisesti taas kerran ohjelmaa ja tehtävää toisensa perään täynnä, enkä tän takia oo oikeen kerenny olla aktiivinen täällä. Kahden viikon päästä kuitenkin on ohi ensimmäinen kouluvuosi ja tanssin kevätnäytökset. Nuo kun tällä hetkellä pitää eniten kiireisenä, veljen yo-juhlien valmisteluissa auttaminen mukaan lukien. 

Meillä kuitenkin viimein alkaa ensi viikolla tuo kauan odotettu koiratanssi, odotan todella innolla ja mielenkiinnolla!! Toivottavasti kurssille vaan osallistuisi ainakin yksi koirakko vielä lisää, nyt ilmoittautuneita näkyy meidän lisäksi olevan vain yksi. Eniten sen takia toivon näin, että kurssi varmasti järjestetään, ettei ole liian vähän osallistujia :) 

Olin myös ensin suunnitellut etsiväni jonkun agility-kurssin meille myös kesälle, mutta nyt olen alkanut tämän kaiken kiireen keskellä tulemaan siihen tulokseen että tuo koiratanssikurssi saa riittää meidän kesän aktiviteetiksi, ja muuten nautitaan omin avuin kesästä :) mieli voi tottakai vielä moneen kertaan muuttua, mutta pientä lomaa kaikesta on hyvä aina ottaa! 

Ensi torstaina siis viimeistään taas päivittelen kuulumisia meidän ensimmäisestä koiratanssi-tunnista! 

hyvää vappua!

Pienimuotoinen hiljainen ajanjakso on vallinnut tässä blogissa, viimeiseen kuukauteen on mahtunut niin paljon taas kaikenlaista että ylimääräinen aika on ollut hieman vähissä. 

Kevät on joka tapauksessa kuin varkain hiipinyt tänne, mahtavaa miten luonto herää päivä päivältä vain enemmän ja enemmän henkiin! Zaralla on ollut todella hauskaa jahdata pikkulintuja joita nyt tuntuu lentelevän siellä sun täällä ja joka suuntaan, taitaa olla pesänrakennuspuuhat niillä meneillään.. ;)

Meillä on ollu parit agility-treenit nyt huhtikuussa, mutta molemmat on ollu korvaustunteja joista viimeisin oli viikko sitten perjantaina. Nyt on vain todettava se karu tosiasia ettei ole toistaiseksi vielä tietoa millon seuraavan kerran päästään agilityilemään, pitäisi löytää joku mukava pieni kesäkurssi meille! Koiratanssi meillä kuitenkin alkaa kuukauden päästä, joten nyt voidaan ottaa pientä lomaa harrastelusta ja keskittymään enemmän tuolla ihanassa keväisessä luonnossa ulkoiluun. 

Noista treeneistä jos sen verran sanon, että viimeisimmällä kerralla meillä sujui ihan uskomattoman hyvin. Monia onnistumisen fiiliksiä sain kokea tunnin aikana. Ja suurin onnistumisen fiilis tuli, kun Zara sattui yhtäkkiä menemään ilman mitään ongelmia pussin oikeaoppisesti! Aikaisemminhan on ollut aika toivotonta saada Zaraa tulemaan pussia toisen suun ollessa ihan kiinni, ohjaajan on aina pitänyt pitää myös toista päätä ylhäällä, ns. antamassa valoa tunnelin päähän! Selkeästi Zarakin on tämän esteen jättänyt mieleensä muhimaan kun nyt siitä mentiin sillä asenteella ettei mitään muuta eläissään oltaisikaan tehty.. ;)