Pienimuotoinen hiljainen ajanjakso on vallinnut tässä blogissa, viimeiseen kuukauteen on mahtunut niin paljon taas kaikenlaista että ylimääräinen aika on ollut hieman vähissä.
Kevät on joka tapauksessa kuin varkain hiipinyt tänne, mahtavaa miten luonto herää päivä päivältä vain enemmän ja enemmän henkiin! Zaralla on ollut todella hauskaa jahdata pikkulintuja joita nyt tuntuu lentelevän siellä sun täällä ja joka suuntaan, taitaa olla pesänrakennuspuuhat niillä meneillään.. ;)
Meillä on ollu parit agility-treenit nyt huhtikuussa, mutta molemmat on ollu korvaustunteja joista viimeisin oli viikko sitten perjantaina. Nyt on vain todettava se karu tosiasia ettei ole toistaiseksi vielä tietoa millon seuraavan kerran päästään agilityilemään, pitäisi löytää joku mukava pieni kesäkurssi meille! Koiratanssi meillä kuitenkin alkaa kuukauden päästä, joten nyt voidaan ottaa pientä lomaa harrastelusta ja keskittymään enemmän tuolla ihanassa keväisessä luonnossa ulkoiluun.
Noista treeneistä jos sen verran sanon, että viimeisimmällä kerralla meillä sujui ihan uskomattoman hyvin. Monia onnistumisen fiiliksiä sain kokea tunnin aikana. Ja suurin onnistumisen fiilis tuli, kun Zara sattui yhtäkkiä menemään ilman mitään ongelmia pussin oikeaoppisesti! Aikaisemminhan on ollut aika toivotonta saada Zaraa tulemaan pussia toisen suun ollessa ihan kiinni, ohjaajan on aina pitänyt pitää myös toista päätä ylhäällä, ns. antamassa valoa tunnelin päähän! Selkeästi Zarakin on tämän esteen jättänyt mieleensä muhimaan kun nyt siitä mentiin sillä asenteella ettei mitään muuta eläissään oltaisikaan tehty.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti