juoksut = agility-tauko ..

Tottakai on ihanaa nähdä että neiti kasvaa ja "kypsyy", mutta silti pienoisen pettymyksen puolelle meni tänään kun kotiin saavuttua tajusin melkein heti Zaran juoksujen viimein alkaneen! Turhaa oli siis rukoilut, että olisivat odottaneet itseään vielä ainakin sen pari viikkoa, nyt nimittäin meiltä jää neidin kanssa kaksi viimeistä pentuagilityn tuntia väliin...kurssin tunneille ei nimittäin ole asiaa narttujen kanssa, joilla on juoksut meneillään. Vaikka itse tunnilla olisi vain narttuja (niin kuin meidän tunnilla), jää hajut jäljelle hallin pohjaan kuitenkin vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Ja sehän voi taas pistää urokset möyhemmillä kursseille ihan päästä pyörälle, hassuja veitikoita nuo urokset.. ;)

Nyt saan odottaa että vastaavat koirakoululta, millon voidaan tulla korvaamaan kaksi väliin jäävää tuntia. Itse tosin jo vähän kävin heidän kurssikalentereitaan katsomassa, ja seuraava pentuagility alkaa ensi vuoden alussa, ja ennen kun ovat siinä vaiheessa mihin ollaan päästy meidän pentuagilityssä, ollaan jo tammikuun loppupuolella.. Harmittaa niin pahasti, vasta kaksi tuntia yhdessä Zaran kanssa takana, mutta varsinkin viime sunnuntaina tuli useampi riemun hetki onnistuneesta suorituksesta, varsinkin jos onnistunut suoritus tuli heti ensimmäisellä kerralla! Zara tosin jo kyseisellä tunnilla ohjaajan mukaan saattoi näyttää viitteitä mahdollisesti pian alkavista juoksuista, niin intensiivisesti olisi nimittäin halunnut keskittyä vain hallin pohjan eri hajujen haisteluun. Ja tämän tulevan viikon tunnilla oltaisiin lähdetty harjoittelemaan taas uusia juttuja, mm. erilaisia ohjaustekniikoita, valssausta.. Mutta mukavaa on, että ilmoitin meidät tänään jo myös 8 krt pituiselle jatko1-kurssille, joka alkaa helmikuun puolessa välissä. Eli jos pääsemme nämä väliin jäävät tunnit korvaamaan tammi-helmikuun vaihteessa, päästään heti niiden perään jatkamaan suoraan jatko-kurssille, mikä meinaa sitä että suurimmalle osalle alkuvuodesta tulisi olemaan säännöllisesti treenit, jee! 

Ja mitä treenasimmekaan viime sunnuntaina? Alettiin jo vähän yhdistelemään erilaisia esteitä. Ensin mentiin yhdistelmä putki - este, joka ei hirveän suuria ongelmia tuottanut, lukuunottamatta juuri tuota Zaran armotonta haisteluintoa, piti muutaman kerran pyytää ennen kuin tajusi että nyt kuuluisi tehdä vähän muuta kuin haistella paikkaa ympäri! Sen jälkeen oli yhdistelmä rengas - este, joka meni meiltä heti ekalle kerralla loistavasti! Ja hyvään suoritukseen oli samalla hyvä lopettaa, rengas kuitenkin edelleen Zaralle vähän korkeampi hyppy. Kolmas yhdistelmä oli este - pussi, pussi sujui jo paremmin kuin viimeksi! Viimeisenä, pisteenä ii:n päälle, oli este - U:n muodossa oleva putki - este - este. Jälkimmäinen kahden esteen sarja tuotti taas vähän vaikeuksia pariin otteeseen saada koira hyppäämään molemmat esteet eikä lähteä esteiden välillä kiertämään jälkimmäinen este. Mutta kyllä se siitä meni myös lopulta! Tiedän että virhe oli taas itsessä, jotenkin se käsi tuntuu olevan vaikea pitää tarpeeksi matalalla. Mutta koira on niin pieni, ja pitää esteen tolppiakin koittaa väistää. Saatoin myös putkelle ohjatessa keskittyä jo vähän turhan paljon ohjaamiseen, meinasin meinaan pari kertaa juosta putkea päin kun unohtui putken olevan niin tiukasti kaarella... ;) 

Treenien jälkeen käytiin vielä tekemässä pieni lenkki läheisellä nurminiityllä ja sen lähiteillä, mahtava auringonpaiste! Tuli melkeinpä vähän keväinen olo siinä auringonpaisteessa, annoin Zaran kirmata vapaana niityllä kävellessä, meillä oli oikein mukavaa!

agilityä ja metsälenkkejä

Sunnuntaina olin intoa täynnä lähtemään Zaran kanssa agilityyn. Vihdoinkin! Kyllä vähän jännitti, että osaanko yhtään mitään. 

Paikka on oikein mukava, kiva kun voi treenata ihan täysilämpimässä tilassa. Itseasiassa tuli ihan hiki tunnin kuluessa, haha. Tunnilla on vain 4 pentua Zara mukaan lukien, collie ja novascotiannoutaja olivat nyt paikalla myös, mutta ehkä ensi sunnuntaina saa nähdä viimeisen koiran puuttuvasta nelikosta, joka ei viime tunnille päässyt. Taas kerran sai näihin isompiin, mutta rotuina ei vielä jättimäisiin, kurssikavereihin verrattuna huomata Zaran olevan niin pikkuinen. Vaikkei ole edes kleinin mittakaavassa pienimmästä päästä, vaan oikein hyvän kokoinen.

Omatoimisesti jokainen sai vuorollaan harjoitella muuria ja keppejä, ohjaajan kanssa harjoiteltiin rengasta, putkea täyspitkänä ja käännettynä L-muotoon, pussia ja 2 aidan sarjaa. Rengas saatiin tällä kertaa sujumaan samantien hienosti, kotiläksy oltiin siis suoritettu mallikkaasti. Montaa hyppyä ei kuitenkaan siinä tehty, hyppy oli kuitenkin Zaralle vähän isompi. Tärkeintä että saatiin nähdä sen sujuvan. Putki meni yllättävän hyvin suorana, vaikken edes ollut kuikuilemassa putken toisessa päässä, mutta lopputunnista kun harjoiteltiin vielä putkea mutkalla, meni jo haastavammaksi saada koira menemään putkeen eikä lähteä perässäni putken toiseen päähän. Mutta lopulta onnistuttiin. 

Pussin kohdalla sai jo välillä pidättää naurua, mitä pienemmäksi pussin toisen suun raon laittoi, sitä haastavammaksi homma luonnollisesti meni. Mutta kyllä sieltä vielä tultiin läpi (ellei lähetty perässäni ulkokautta toisessa päässä odottavalle namikupille) kun rakoa oli vähän, mutta hetki meni ennen kuin neiti sai itsensä ryömittyä sieltä ulos. Hitaasti ja varovasti sieltä tultiin. Mutta eipä sieltä vielä läpi tulleet muutkaan kurssilaiset pussin suun ollessa lähes kokonaan ummessa, vähän piti rakoa olla kaikilla. Ensi kerralla jatketaan sitä :) 2 aitaesteen sarja sujui ihan pienen alkukankeuden jälkeen hyvin, parilla ekalla kerralla ohjauksessani oli kuitenkin vähän vielä hiottavaa, kun Zara lähti ekan hypyn jälkeen perääni kiertäen esteen. Ohjaaja neuvoi hyvin, ja lopulta saatiin molemmat esteet hypättyä mallikkaasti. Tunnin jälkeiset fiilikset oli, että oli todella hauskaa, mielenkiintoista ja myös selkeästi hyvää kuntoilua kun hikikin tuli vaikkei edes mitään rataa vielä menty. Tuon pienen palkitseminenkin kun on oma liikuntansa, kun tarvitsee kumarrella vähän väliä pikkuisen ollessa niin pieni! 

Vai olenko kenties itse liian pitkä....? ;)

Olen myös ollut tenttivapaalla viime perjantaista asti, mikä on meinannut ihania päivälenkkejä valoisassa, mikä on tuntunut ihanalle, kun normaalisti pimeän marraskuun valoisista hetkistä ei pääse nauttimaan kuin viikonloppuisin sään salliessa. Lenkit ovat olleet myös hyvä tapa pitää taukoja lukemisessa, ja olenkin löytänyt lähimetsästä paikan jossa vain varsin turvallisin mielin pitää koiraa vapaana, siellä ei paljoa edes muita ulkoilijoita liiku. Siellä on ollut kiva heitellä keppiä ja antaa neidin haistella vapaasti ympäriinsä tuoksujen perässä. 

Myös sisällä on ollut kiva pitää leikkitaukoja. Vähän kuin pienellä lapsella voi olla jokin lelu joka kulkee mukana kaikkialle, Zaralla näätälelu on selkeästi rakkain lelu edelleen kaikkien joukosta. Muut lelut tulee ja menee, mutta jos Zara tulee pyytämään "leikitään", se on usein juuri näätä jonka se tuo jalkojesi juureen. Onhan sillä kivoja ominaisuuksia, kuten vinkupisteet kahdessa kohdassa (!!) ja muutenkin erittäin loistava vetokisaan ;) 

Mutta tämä vetokisa kyllä päättyi toisen osallistujan totaalliseen sammumiseen .. ;)

agilityä

Agility on nyt viimein saatu korkattua käyntiin! Tosin jo viime sunnuntaina, ja pian onkin jo seuraava tunti. Itsehän edelleen odotan innosta soikeana ensimmäistä tuntia, kun viime sunnuntaina tosiaan istuin agilityn aikaan lentokoneessa matkalla kotiin. 

Mutta oli se kiva että Zara kuitenkin pääsi ekalle tunnille, ja että sain heti kotiin päästyä kuulla, mitä siellä oltiin tehty, millaista oli, miten sujui! Halusin kuulla kaaaaiken ja heti! Hahah. 

Ryhmässä oli kuulemma yhteensä 4 koiraa, ja Zara (ylläriylläri) taas selkeästi pienimpänä mukana. Tosiaan kurssi on siis Taitoa Tassuihin-koirakoulun järjestämä, ja pidetään Malminkartanon hallissa. Veljeni ottamien kuvien perusteella ainakin halli näytti ihan mukavalle sisältä. 

Esteitä oli ollut 4 erilaista, joita kyseisellä tunnilla vähän katseltiin läpi. Ja kuulemma ihan tyydyttävän hyvin sujui puomi, pujottelu ja putki. Mutta rengaseste tuotti ongelmia, Zara ei suostunut kuulemma millään tavalla läpi hyppäämään. Isäni tosin oli myös jäänyt miettimään esteen olleen aika korkea, siitä olisi tullut iso hyppy Zaralle jos yli olisi hypännyt. Kuvien perusteella olen samaa mieltä, että eihän esteitä voi säätää isompien osallistujien mukaan. Tämä kyseinen rengaseste tosin taisi olla sellainen yhden korkeuden este, säätämisvara olisi aika hyvä ominaisuus! No, rengaseste joka tapauksessa tuli kotiläksyksi, ja samantien sunnuntaina kaivoinkin sitten illalla vanhemmilla vanhan vanhan hulahula-vanteeni esiin varaston uumenista. Ja ei kun treenaamaan!

Alku oli vähän hapuilevaa, Zara kammoksui ensin koko "hökötystä" ja lähdettiin sitten pikkuhiljaa rohkaisten yhdessä tutustumaan kyseiseen kummallisuuteen. Ensin pelkkä rengas lattialle makaamaan, ja kun sitä oltiin itsekseen vähän käyty haistelemassa niin äitini kanssa nostettiin se pysty asentoon ja toisen sitä pystyssä pitäessä lähetettiin epäröivää Zaraa vuoroin sylistä syliin renkaan läpi. Joko nostamalla se renkaasta läpi, tai lopulta kannustaen Zaraa tulemaan itse renkaan läpi toisen luo. Edistystä tapahtui, vaikkei vielä päästykkään hirveän varmoihin suorituksiin. Tämä jäi kyseisen illan jälkeen pariksi päiväksi mieleen muhimaan, ja eilen hain vanhemmilta kyseisen renkaan tänne omaan kotiin ja pistin täällä taas omatoimiset treenit pystyyn. Rengas teipattuna pöydän jalkaan, ja treenit pystyivät jatkumaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Nyt ei ollut enää yhtään samanlaista epäröintiä, vaan alkoi sujui todella hyvin. Sain myös vähän korotettua rengasta pois ihan lattian tasosta, mutta ei se korkealla ole vieläkään. Mielestäni kuitenkin riittävän korkealla Zaralle, mielestäni hallissa ollut rengaseste oli liian iso Zaralle, joka pentuna ei muutenkaan mielellään saisi hyppiä liian isoja hyppyjä. 

Ja nyt Zara onkin täällä jo pariin otteeseen ihan itsekseen omaksi ilokseen ottanut vähän rengashyppyjä kun rengas edelleen on pöydän jalassa teipattuna ;)

Jännitän myös kovasti, ettei Zaralla alkaisi juoksut näiden seuraavien neljän viikon aikana. Luin nimittäin koirakoulun sivuilta, ettei treeneihin ole asiaa kolmeen viikkoon juoksujen alkamisesta. Zara kuitenkin alkaa olemaan siinä iässä, että ne voi tulla melkeinpä milloin vain. Pidetään siis peukut ja varpaat pystyssä, ettei sen takia tarvitsisi jättää tunteja välistä! :)

saatiin vieraita!

Koirapuistokäynti jäikin nyt tänään väliin, sillä Ruska-neidillä olikin juuri alkanut juoksut, joten saatiin tyytyä tällä kertaa sisätiloissa leikkimiseen. Eilen ja tänään Zara kuitenkin pääsi taas vanhemmilla yötä olon myötä riehumaan takapihalla. Se oli todellista hepulointia taas eilen illalla pingviini-lelun kanssa, päätöntä juoksua sisään ja ulos, pingviinin siinä samalla saadessa kovaa kyytiä! 

Taas on iskenyt hullu halu itsekin omistaa takapihallinen koti, miten super helppoa onkaan puoli unessa päästää koira aamuhädilleen takapihalle, ja palata sitten vaan sänkyyn jatkamaan ansaittuja viikonloppu-unia. Ja kuinka Zara nauttiikaan pyöriähyöriä siellä, ihmetellä lintuja ja haistella maata omissa ajatuksissaan. No, ehkäpä vielä joku päivä.. :)

Päivän kyläily sujui loistavasti, saatiin serkun kanssa vuoroin ihailla kuinka molempien pikkupennuista on kasvanut kauniita nuoria neitejä! Ruska on edelleen aavistuksen Zaraa isompi, mutta Zara on hyvin saanut turkin kasvussa toista kiinni! Kovasti kyllä muistuttavat toisiaan monilla tavoin, vaikka Ruska onkin ehkä aavistuksen arempi. Jännä, miten usein ennenkin olen huomannu tämän ilmiön että Zara pistää pupun pöksyyn muiden tullessa kyläilemään. Onhan se tietty myös Zaralla kotikenttäetu, pitäisi ehdottomasti pian lähteä kyläilemään myös vastavuoroisesti toisten koirakavereiden kotinurkkiin. Tekisi hyvää Zarallekkin ;)

Ja nyt tästä ehkä saattoi tulla mielikuva että Zara olisi kova komentelija, mutta ei se oli se vaan yleisesti se että Zaralla olisi niin suuri halu vaan päästä suoraan asiaan eli leikin pyörteisiin, ettei oikeen meinaa pysyä nahoissaan aina, vaan sinkoilee joka suuntaan.

Ja nyt kun vieraat on lähteny, on tunnelma täällä tämä:

;)

hauvalle halloween-tunnelmaa hautausmaalta!

Tänään Zara päätyi kanssamme hautausmaalle! Tuntui olevan vähän jännittävä kokemus joutua sinne hämäryyteen, missä vaeltelee tummia hahmoja siellä täällä kynttilöiden kaunis tuike joka suunnassa melkein ainoana valaistuksena. Meillä on ollu nimittäin aina tapana Pyhäinpäivänä käydä viemässä espoon vanhan tuomiokirkon hautausmaalle hautakynttilät niille tarkoitetulle paikalle kirkon eteen, sillä läheisten haudat ovat enemmän vanhempien kotiseuduilla. Hautausmaalla on myös ihana vaellella, kun tosiaan joka suunnassa kimmeltää kynttilöitä oikeana valomerenä pimenevässä illassa!

Hautausmaan portilla oli koirakielto-kyltti, mutta sylikoirana Zara oli helppo napata syliin. Ja tuskinpa hän paljon siellä olis itsekseen halunnu kävelläkkään, tuntu ainakin siltä! Tehtiin tän jälkeen vielä pieni kävely kirkon lähiteillä, pienen kiertotien kautta takasin autolle :)

 

Huomiselle on sovittuna treffit taas serkun perheen Ruska-kleinin kanssa, joka onkin esiintynyt blogissa jo ennenkin. Tytöillä on vaan parin viikon ikäero, ja tulevatkin loistavasti toimeen keskenään! Jos vaan sää sallii, ajateltiin mennä koirapuistoilemaan, kuvia siitä huomenna!

 

korvauspäätös

Tänään tuli vakuutusyhtiöltä päätöskirje olla korvaamatta Zaran maitohampaiden poistoa. Kyllähän sen jo etukäteenkin osasin arvata ja tietää että näin tulis käymään, mutta lääkäriasemalta kuitenkin annettiin erillinen kuitti nimenomaan vakuutusyhtiötä varten, joten ei se ole tyhmä joka koittaa.

Mutta yleisesti oon jääny miettimään näitä vakuutusten korvausehtoja, mitä korvataan ja mitä ei. Luin nimittäin esimerkiksi yhden vakuutusyhtiön koiravakuutuksen korvausesimerkin, että hammaspuolella vaan tapaturmaisesti haljenneet tai katkenneet hampaat ja niiden paikkaaminen korvattaisiin vakuutuksesta. Kuitenkin tulee vähän hassu fiilis maksaa joka kuukausi vakuutusmaksuja, ja saada vaan kaikesta ennalta arvaamattomasta korvausta. No, tiedän myös että näinhän se pääasiassa yleensä on vakuutuksien kanssa, ja sen takia niitä otetaan. Ennalta arvaamattomia tapahtumia varten. Ja oonkin iloinen tietäessäni, että se turva on jos jotain ihan oikeasti yhtäkkistä ennalta arvaamatonta sattuisi koiralle.

Mutta silti, jos miettisi että koiran pennun jokainen maitokulmahammas pysyisi sitkeästi kiinni ja uudet kulmurit olisi jo pitkällä omassa kasvussaan, niin laskustahan tulisi yli 500€ jos nämä kaikki 4 joutuisi käydä irrotuttamassa. Kyllä, se olisi ennaltaehkäisyä "sairauden" eli tässä tapauksessa purentavian varalle, mutta on 500 euroakin jo aika iso raha, ja tommosia maksuja varten olisi jo kiva saada vähän apua vakuutuksesta, josta kuitenkin maksaa joka kuukausi. No onneksi meidän lasku oli "vaan" noin puolet tuosta esimerkkisummastani kahden hampaan poistosta. Mutta eipä tässä varmaan auta muu kun maksaa kiltisti vakuutusmaksunsa, ja olla kiitollinen että on turva edes niille ennalta arvaamattomille tapauksille! :)