Hilla-pentu

Eilen illalla kuntoiltiin Zaran kanssa varmaan koko viikon edestä! Ja kyllä neidistä huomasikin että on taas ollu vähän sateiset säät tällä viikolla, ja ulkoilut jääneet vähän lyhyemmiksi, sen verran vauhdilla käveltiin Tuulin vanhempien luo katsomaan havanais-pentu Hillaa, energiaa riitti siis! 

Yleensä niin pienelle tuntuva Zara tuntui eilen pienellesuurelle jättiläiselle pienen Hillan rinnalla, eikä Zarakaan aina meinannut muistaa omaa "suuruuttaan" pientä pentua leikkiin kutsuessaan. Silti pääasiassa todella hienosti käyttäytyi pienen pennun seurassa, eniten se oli toistuvaa ihmetystä että miksei tuo pieni pallero nyt jo tule riehumaan mun kanssa?! Hilla on kuulemma oikeasti todella energinen pakkaus, mutta pieni ujous iski kun ekaa kertaa näki vieraan koiran, ja vielä Zaran laisen hupsun, joka kutsuu toista leikkiin huitomalla etutassuillaan toista kohti... ;) Kyllä itseäkin voisi vähän jännittää, jos joku vieras tulisi naaman eteen huitomaan. Aika teki kuitenkin tehtävänsä, ja lopussa Hilla jo jopa roikkui Zaran hännässä ja muutenkin vähän koitti käydä "hampaiksi" Zaran jo aika pitkään turkkiin, sieltä se todellinen luonne alkoi siis pilkahtelemaan!

agilityä

Agility on nyt viimein saatu korkattua käyntiin! Tosin jo viime sunnuntaina, ja pian onkin jo seuraava tunti. Itsehän edelleen odotan innosta soikeana ensimmäistä tuntia, kun viime sunnuntaina tosiaan istuin agilityn aikaan lentokoneessa matkalla kotiin. 

Mutta oli se kiva että Zara kuitenkin pääsi ekalle tunnille, ja että sain heti kotiin päästyä kuulla, mitä siellä oltiin tehty, millaista oli, miten sujui! Halusin kuulla kaaaaiken ja heti! Hahah. 

Ryhmässä oli kuulemma yhteensä 4 koiraa, ja Zara (ylläriylläri) taas selkeästi pienimpänä mukana. Tosiaan kurssi on siis Taitoa Tassuihin-koirakoulun järjestämä, ja pidetään Malminkartanon hallissa. Veljeni ottamien kuvien perusteella ainakin halli näytti ihan mukavalle sisältä. 

Esteitä oli ollut 4 erilaista, joita kyseisellä tunnilla vähän katseltiin läpi. Ja kuulemma ihan tyydyttävän hyvin sujui puomi, pujottelu ja putki. Mutta rengaseste tuotti ongelmia, Zara ei suostunut kuulemma millään tavalla läpi hyppäämään. Isäni tosin oli myös jäänyt miettimään esteen olleen aika korkea, siitä olisi tullut iso hyppy Zaralle jos yli olisi hypännyt. Kuvien perusteella olen samaa mieltä, että eihän esteitä voi säätää isompien osallistujien mukaan. Tämä kyseinen rengaseste tosin taisi olla sellainen yhden korkeuden este, säätämisvara olisi aika hyvä ominaisuus! No, rengaseste joka tapauksessa tuli kotiläksyksi, ja samantien sunnuntaina kaivoinkin sitten illalla vanhemmilla vanhan vanhan hulahula-vanteeni esiin varaston uumenista. Ja ei kun treenaamaan!

Alku oli vähän hapuilevaa, Zara kammoksui ensin koko "hökötystä" ja lähdettiin sitten pikkuhiljaa rohkaisten yhdessä tutustumaan kyseiseen kummallisuuteen. Ensin pelkkä rengas lattialle makaamaan, ja kun sitä oltiin itsekseen vähän käyty haistelemassa niin äitini kanssa nostettiin se pysty asentoon ja toisen sitä pystyssä pitäessä lähetettiin epäröivää Zaraa vuoroin sylistä syliin renkaan läpi. Joko nostamalla se renkaasta läpi, tai lopulta kannustaen Zaraa tulemaan itse renkaan läpi toisen luo. Edistystä tapahtui, vaikkei vielä päästykkään hirveän varmoihin suorituksiin. Tämä jäi kyseisen illan jälkeen pariksi päiväksi mieleen muhimaan, ja eilen hain vanhemmilta kyseisen renkaan tänne omaan kotiin ja pistin täällä taas omatoimiset treenit pystyyn. Rengas teipattuna pöydän jalkaan, ja treenit pystyivät jatkumaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Nyt ei ollut enää yhtään samanlaista epäröintiä, vaan alkoi sujui todella hyvin. Sain myös vähän korotettua rengasta pois ihan lattian tasosta, mutta ei se korkealla ole vieläkään. Mielestäni kuitenkin riittävän korkealla Zaralle, mielestäni hallissa ollut rengaseste oli liian iso Zaralle, joka pentuna ei muutenkaan mielellään saisi hyppiä liian isoja hyppyjä. 

Ja nyt Zara onkin täällä jo pariin otteeseen ihan itsekseen omaksi ilokseen ottanut vähän rengashyppyjä kun rengas edelleen on pöydän jalassa teipattuna ;)

Jännitän myös kovasti, ettei Zaralla alkaisi juoksut näiden seuraavien neljän viikon aikana. Luin nimittäin koirakoulun sivuilta, ettei treeneihin ole asiaa kolmeen viikkoon juoksujen alkamisesta. Zara kuitenkin alkaa olemaan siinä iässä, että ne voi tulla melkeinpä milloin vain. Pidetään siis peukut ja varpaat pystyssä, ettei sen takia tarvitsisi jättää tunteja välistä! :)

saatiin vieraita!

Koirapuistokäynti jäikin nyt tänään väliin, sillä Ruska-neidillä olikin juuri alkanut juoksut, joten saatiin tyytyä tällä kertaa sisätiloissa leikkimiseen. Eilen ja tänään Zara kuitenkin pääsi taas vanhemmilla yötä olon myötä riehumaan takapihalla. Se oli todellista hepulointia taas eilen illalla pingviini-lelun kanssa, päätöntä juoksua sisään ja ulos, pingviinin siinä samalla saadessa kovaa kyytiä! 

Taas on iskenyt hullu halu itsekin omistaa takapihallinen koti, miten super helppoa onkaan puoli unessa päästää koira aamuhädilleen takapihalle, ja palata sitten vaan sänkyyn jatkamaan ansaittuja viikonloppu-unia. Ja kuinka Zara nauttiikaan pyöriähyöriä siellä, ihmetellä lintuja ja haistella maata omissa ajatuksissaan. No, ehkäpä vielä joku päivä.. :)

Päivän kyläily sujui loistavasti, saatiin serkun kanssa vuoroin ihailla kuinka molempien pikkupennuista on kasvanut kauniita nuoria neitejä! Ruska on edelleen aavistuksen Zaraa isompi, mutta Zara on hyvin saanut turkin kasvussa toista kiinni! Kovasti kyllä muistuttavat toisiaan monilla tavoin, vaikka Ruska onkin ehkä aavistuksen arempi. Jännä, miten usein ennenkin olen huomannu tämän ilmiön että Zara pistää pupun pöksyyn muiden tullessa kyläilemään. Onhan se tietty myös Zaralla kotikenttäetu, pitäisi ehdottomasti pian lähteä kyläilemään myös vastavuoroisesti toisten koirakavereiden kotinurkkiin. Tekisi hyvää Zarallekkin ;)

Ja nyt tästä ehkä saattoi tulla mielikuva että Zara olisi kova komentelija, mutta ei se oli se vaan yleisesti se että Zaralla olisi niin suuri halu vaan päästä suoraan asiaan eli leikin pyörteisiin, ettei oikeen meinaa pysyä nahoissaan aina, vaan sinkoilee joka suuntaan.

Ja nyt kun vieraat on lähteny, on tunnelma täällä tämä:

;)

aamuvirkut

Tänä aamuna oltiin ulkoilemassa reippaina jo heti kahdeksan jälkeen! Tosin kiitos talviaikaan siirtymisen myötä tulleelle lisätunnille päivään. Harvemmin sitä viikonloppuna nousee lopullisesti sängystä jo näin aikaisin, usein pikaisen aamulenkin jälkeen kömmitään vielä Zaran kanssa takaisin unten maille, ja tehdään pidempi rauhallinen sunnuntai-lenkki sitten päivemmällä!

Annoin Zaran taas olla vapaana jo tutuksi tulleella pikkuniityllä, ja Mikalla ja Zaralla oli monia hurjia kilpajuoksuhetkiä siellä ;)

Sen lisäksi tein myös taas Zaran kanssa vähän joitain pieniä harjoituksia, nurmikko oli nyt vaan ikävän märkä ja liukas. Samoin ne 2 pientä maassa makaavaa puupölkkyä joista olin aikaisemmin puhunut sopivana esteratana, olikin nyt viety pois jonnekkin, harmi!

Pitäisi koittaa ensi viikolla järjestää jokin yhteinen treenihetki Zaralle, isälleni sekä veljelle, he kun ovat ensimmäisen agilitytunnin kolmikko kahden viikon päästä! Itse matkaan kyseisenä päivänä kotiin Göteborgista. Elämä on niin hektistä loppuvuodenkin, etten halunnut jättää sen varaan että ehtisinkö käydä kyseisen tunnin korvaamassa Zaran kanssa jonain muuna ajankohtana, päädyin siis pyytämään isäni Zaran ohjeistajaksi ekalle tunnille. Saavat sitten kertoa, mitä ekalla tunnilla tekivät! Zara kuitenkin tottelee aika hienosti myös muun perheeni esittämiä käskyjä, joten uskon heidän selviävän ihan hienosti ;)

ilotulituksia ja vapaana oloa

Tänään iltalenkillä lähistöllä alkoi yhtäkkiä paukkumaan oikein kunnolla! Eka mietin että ei voi olla, ihan kuin joku ampuisi ilotulituksia..? Lähdettiin äänen suuntaan meidän kotitalon kulman ympäri, ja ilotulituksiahan ne! Zaralle siis esimakua ja ensimmäinen kokemus ilotulituksista. Kyllä se vähän ihmetteli kovaa pauketta, ja siinä seistiin vierekkäin ja vaan tuijotettiin tulitusta (oli muuten aika hienoja!). Välillä pauke hetkeksi loppui, ja sillon Zara saatto viimein muistaa vähän haukahtaa ja tuhista siihen suuntaan mistä ääni ja pauke hetki sitten oli kuulunut. Kun ilotulitus alkoi uudestaan, jäätiin taas vaan tuijottamaan niitä jne. Mutta eipä se nyt sen pahemmin tuntunu Zaraa hätkähdyttävän, enemmän pientä yleistä kummastelua että mitä tapahtuu. Ei mitään yli-pelokasta panikointia.. :)

Oon nyt viime päivien aikana uskaltautunu viimein päästämään Zaran hetkittäin vapaaksi aitaamattomilla alueilla. Vanhempien pihassa ja täällä omassa kotipihassa. Ja hienosti on menny! :)

Toistaseks tietty vaan semmosissa tilanteissa, kun on lähes varmaa ettei suuria ärsykkeitä kohdalle osu, esimerkkinä sunnuntain aamulenkki kun suurin osa kaupunkia nukkuu vielä ansaittua untaan. Uskoisin kyllä Zaran aika hyvin pysyvän myös muuallakin jo lähettyvillä, kuitenkin remmi löysällä muutenkin pääasiassa lenkit sujuu, ja kovasti vähän väliä katsekontaktia hakemista Zaran toimesta. 

Se vaatii vaan sen, ettei mitään houkuttelevia pikkulintuja sattuis eteen, eikä muita koiria. Niiden kanssa vaaditaan vähän vielä harjottelua, välillä Zara jo lopettaa pyydettäessä lintujen remmijahtaamisen, muttei aina. Koirien ohi mennään myös koko ajan paremmin, ja onnistuneiden ohitusten määrä kasvaa, muttei aina onnista siinäkään. Vapaanaolo-hetket oon myös käyttäny hyödyks, ja ollaan mm. paikalla pysymistä harjoteltu, ja ihan hyvin Zara antaakin mun jatkaa eteenpäin aika pitkällekkin malttaen itse istua paikallaan :) Uskoisin kaikkeen tähän tulevan kehitystä entisestään tulevissa agility-treeneissä, joita muuten odotetaan ihan hulluna! :D Vielä reilu kuukausi, niin päästään tositoimiin.

Ulkona alkaa muuten todella painaa talvi päälle! Tänä aamuna joutu aamulenkille ekan kerran nappaamaan myös sormikkaat käsiin, ja sai myös todeta, että kohta saa jo kaivaa lämpimämmän takin esiin tulevia lenkkeilyjä varten! hhrrr.

Sunnuntaina oltiin taas koirapuistossa, Zara juoksi kuin tuulispää ja teki tuttavuutta aidan raoista isojen koirien puolella olevan nätin hauvan kanssa :) Alla muutama kuva tästä.