Hilla-pentu

Eilen illalla kuntoiltiin Zaran kanssa varmaan koko viikon edestä! Ja kyllä neidistä huomasikin että on taas ollu vähän sateiset säät tällä viikolla, ja ulkoilut jääneet vähän lyhyemmiksi, sen verran vauhdilla käveltiin Tuulin vanhempien luo katsomaan havanais-pentu Hillaa, energiaa riitti siis! 

Yleensä niin pienelle tuntuva Zara tuntui eilen pienellesuurelle jättiläiselle pienen Hillan rinnalla, eikä Zarakaan aina meinannut muistaa omaa "suuruuttaan" pientä pentua leikkiin kutsuessaan. Silti pääasiassa todella hienosti käyttäytyi pienen pennun seurassa, eniten se oli toistuvaa ihmetystä että miksei tuo pieni pallero nyt jo tule riehumaan mun kanssa?! Hilla on kuulemma oikeasti todella energinen pakkaus, mutta pieni ujous iski kun ekaa kertaa näki vieraan koiran, ja vielä Zaran laisen hupsun, joka kutsuu toista leikkiin huitomalla etutassuillaan toista kohti... ;) Kyllä itseäkin voisi vähän jännittää, jos joku vieras tulisi naaman eteen huitomaan. Aika teki kuitenkin tehtävänsä, ja lopussa Hilla jo jopa roikkui Zaran hännässä ja muutenkin vähän koitti käydä "hampaiksi" Zaran jo aika pitkään turkkiin, sieltä se todellinen luonne alkoi siis pilkahtelemaan!

lunta kiitos.

Toivottavasti kaikilla oli ihana joulu. Meillä ainakin oli, Zara oli hieman ihmeissään päivän kuluessa kaikista joulun touhuista, mutta hyvin jaksoi silti mukana. Joulutontut oli myös Zaraa muistanut useammalla paketilla päivän päätteeksi. Kääröistä paljastui erilaisia herkkuja ja muutama uusi lelu, ihanaa!

Mutta joulun sää väkisinkin hieman söi joulufiilistä, ei onneksi liikaa. Masentavaa tämä jatkuva lumeton harmaus. Zaraakaan ei hirveästi kiinnosta ulkona olo, enkä ihmettele yhtään!

Pakko siis laittaa vähän kuvia siitä lumen riemusta kun sitä pari päivää joulukuun alussa oli. Zaran lumileikit on toistaiseksi siis jääneet erittäin vähäisiksi, tylsää! Samoin tylsää itselle kuvaamisen kannalta, tuo harmaa likaisen kurainen luonto ei tällä hetkellä hirveästi innosta nappaamaan kameraa mukaan lenkeille.. 

Toivomme siis sormet ja varpaat ristissä että pian saisimme muutoksen tähän lumettomuuteen!! :)

agilityä ja metsälenkkejä

Sunnuntaina olin intoa täynnä lähtemään Zaran kanssa agilityyn. Vihdoinkin! Kyllä vähän jännitti, että osaanko yhtään mitään. 

Paikka on oikein mukava, kiva kun voi treenata ihan täysilämpimässä tilassa. Itseasiassa tuli ihan hiki tunnin kuluessa, haha. Tunnilla on vain 4 pentua Zara mukaan lukien, collie ja novascotiannoutaja olivat nyt paikalla myös, mutta ehkä ensi sunnuntaina saa nähdä viimeisen koiran puuttuvasta nelikosta, joka ei viime tunnille päässyt. Taas kerran sai näihin isompiin, mutta rotuina ei vielä jättimäisiin, kurssikavereihin verrattuna huomata Zaran olevan niin pikkuinen. Vaikkei ole edes kleinin mittakaavassa pienimmästä päästä, vaan oikein hyvän kokoinen.

Omatoimisesti jokainen sai vuorollaan harjoitella muuria ja keppejä, ohjaajan kanssa harjoiteltiin rengasta, putkea täyspitkänä ja käännettynä L-muotoon, pussia ja 2 aidan sarjaa. Rengas saatiin tällä kertaa sujumaan samantien hienosti, kotiläksy oltiin siis suoritettu mallikkaasti. Montaa hyppyä ei kuitenkaan siinä tehty, hyppy oli kuitenkin Zaralle vähän isompi. Tärkeintä että saatiin nähdä sen sujuvan. Putki meni yllättävän hyvin suorana, vaikken edes ollut kuikuilemassa putken toisessa päässä, mutta lopputunnista kun harjoiteltiin vielä putkea mutkalla, meni jo haastavammaksi saada koira menemään putkeen eikä lähteä perässäni putken toiseen päähän. Mutta lopulta onnistuttiin. 

Pussin kohdalla sai jo välillä pidättää naurua, mitä pienemmäksi pussin toisen suun raon laittoi, sitä haastavammaksi homma luonnollisesti meni. Mutta kyllä sieltä vielä tultiin läpi (ellei lähetty perässäni ulkokautta toisessa päässä odottavalle namikupille) kun rakoa oli vähän, mutta hetki meni ennen kuin neiti sai itsensä ryömittyä sieltä ulos. Hitaasti ja varovasti sieltä tultiin. Mutta eipä sieltä vielä läpi tulleet muutkaan kurssilaiset pussin suun ollessa lähes kokonaan ummessa, vähän piti rakoa olla kaikilla. Ensi kerralla jatketaan sitä :) 2 aitaesteen sarja sujui ihan pienen alkukankeuden jälkeen hyvin, parilla ekalla kerralla ohjauksessani oli kuitenkin vähän vielä hiottavaa, kun Zara lähti ekan hypyn jälkeen perääni kiertäen esteen. Ohjaaja neuvoi hyvin, ja lopulta saatiin molemmat esteet hypättyä mallikkaasti. Tunnin jälkeiset fiilikset oli, että oli todella hauskaa, mielenkiintoista ja myös selkeästi hyvää kuntoilua kun hikikin tuli vaikkei edes mitään rataa vielä menty. Tuon pienen palkitseminenkin kun on oma liikuntansa, kun tarvitsee kumarrella vähän väliä pikkuisen ollessa niin pieni! 

Vai olenko kenties itse liian pitkä....? ;)

Olen myös ollut tenttivapaalla viime perjantaista asti, mikä on meinannut ihania päivälenkkejä valoisassa, mikä on tuntunut ihanalle, kun normaalisti pimeän marraskuun valoisista hetkistä ei pääse nauttimaan kuin viikonloppuisin sään salliessa. Lenkit ovat olleet myös hyvä tapa pitää taukoja lukemisessa, ja olenkin löytänyt lähimetsästä paikan jossa vain varsin turvallisin mielin pitää koiraa vapaana, siellä ei paljoa edes muita ulkoilijoita liiku. Siellä on ollut kiva heitellä keppiä ja antaa neidin haistella vapaasti ympäriinsä tuoksujen perässä. 

Myös sisällä on ollut kiva pitää leikkitaukoja. Vähän kuin pienellä lapsella voi olla jokin lelu joka kulkee mukana kaikkialle, Zaralla näätälelu on selkeästi rakkain lelu edelleen kaikkien joukosta. Muut lelut tulee ja menee, mutta jos Zara tulee pyytämään "leikitään", se on usein juuri näätä jonka se tuo jalkojesi juureen. Onhan sillä kivoja ominaisuuksia, kuten vinkupisteet kahdessa kohdassa (!!) ja muutenkin erittäin loistava vetokisaan ;) 

Mutta tämä vetokisa kyllä päättyi toisen osallistujan totaalliseen sammumiseen .. ;)

saatiin vieraita!

Koirapuistokäynti jäikin nyt tänään väliin, sillä Ruska-neidillä olikin juuri alkanut juoksut, joten saatiin tyytyä tällä kertaa sisätiloissa leikkimiseen. Eilen ja tänään Zara kuitenkin pääsi taas vanhemmilla yötä olon myötä riehumaan takapihalla. Se oli todellista hepulointia taas eilen illalla pingviini-lelun kanssa, päätöntä juoksua sisään ja ulos, pingviinin siinä samalla saadessa kovaa kyytiä! 

Taas on iskenyt hullu halu itsekin omistaa takapihallinen koti, miten super helppoa onkaan puoli unessa päästää koira aamuhädilleen takapihalle, ja palata sitten vaan sänkyyn jatkamaan ansaittuja viikonloppu-unia. Ja kuinka Zara nauttiikaan pyöriähyöriä siellä, ihmetellä lintuja ja haistella maata omissa ajatuksissaan. No, ehkäpä vielä joku päivä.. :)

Päivän kyläily sujui loistavasti, saatiin serkun kanssa vuoroin ihailla kuinka molempien pikkupennuista on kasvanut kauniita nuoria neitejä! Ruska on edelleen aavistuksen Zaraa isompi, mutta Zara on hyvin saanut turkin kasvussa toista kiinni! Kovasti kyllä muistuttavat toisiaan monilla tavoin, vaikka Ruska onkin ehkä aavistuksen arempi. Jännä, miten usein ennenkin olen huomannu tämän ilmiön että Zara pistää pupun pöksyyn muiden tullessa kyläilemään. Onhan se tietty myös Zaralla kotikenttäetu, pitäisi ehdottomasti pian lähteä kyläilemään myös vastavuoroisesti toisten koirakavereiden kotinurkkiin. Tekisi hyvää Zarallekkin ;)

Ja nyt tästä ehkä saattoi tulla mielikuva että Zara olisi kova komentelija, mutta ei se oli se vaan yleisesti se että Zaralla olisi niin suuri halu vaan päästä suoraan asiaan eli leikin pyörteisiin, ettei oikeen meinaa pysyä nahoissaan aina, vaan sinkoilee joka suuntaan.

Ja nyt kun vieraat on lähteny, on tunnelma täällä tämä:

;)