Sunnuntait on aina jesjess niin parhaita päiviä! Tuo omistaja ei yleensä nimittäin katoa yhtään mihinkään luotani näinä päivinä.
Tänään se tosin oli jotenkin kovin aamu-uninen, kuullut valittavan jatkuvaa väsymystä pänttäyksen takia, en sitten tiedä tuosta... Ajattelin kuitenkin rohkeasti aamutuimaan käydä herättelemässä häntä, normaalistihan en tämmöiseen toimintaan niinkään sorru, mutta nyt näin sunnuntain kunniaksi teki mieli herättää hänet tähän kauniiseen aurinkoiseen päivään. Pienet kasvoja kutittelevat hellät nuolaisut eivät kuitenkaan tehneet jostain syystä tehtäväänsä, vaan hän vain käänsi kylkeä.. :(
Kuitenkin torkahdettuani siinä itsekin uudestaan, tunsin hieman myöhemmin ah niin ihania rapsutuksia unisessa vartalossani..JES hän on herännyt !! JESJESJES, nyyyyt lähdetään ulos!
Sunnuntaisin tehdään myös yleensä ekstra pitkiä kävelyjä, ja tänään tapahtui myös jotain spesiaalia, sain mennä koko lenkin ilman remmiä! Tästä ilahtuneena lenkkeilin mamin kanssa kuin mikäkin pikku enkeli, olin oikea tottelevaisen koiran perikuva! Lintujenkin jahtaamisen lopetin käskystä. Mutta sitä en ihan ymmärtänyt, miksen muka saanut varastaa oravan käpyä, jonka se pakomatkallaan kohti puun latvaa tipautti kaikessa tohinassa..?
Oma näkemykseni on tämä, että löytäjä saa pitää! Olisi nimittäin niin hiiiiirmuisesti tehnyt mieli, vaikka se hiton orava jotain huutelikin perään sieltä kuusen oksalta, ihme vikisijä.. :o
Taas kuitenkin hyvis olkapäälläni voitti, ja päädyin tottelemaan mamin jätä-käskyä kuuliaisesti. Sai orava käpynsä takaisin, ja jatkettiin mukavissa tunnelmissa sunnuntai-lenkkiä eteenpäin.
Kohta lähdetään kuulemma kyläilemään "mummolaan" jossa herkut on vakiokamaa. O d o t a n ! Vielä ennen tätä retkeä kuitenkin kärtsäämme hetken pintaa aurinkoisella partsilla, kyllä alkusyksynkin aurinko voi olla vielä varsin lämmin kun täydeltä terältä pääsee paistamaan!
auf Wiedersehen! (Niinkuin me saksalaiset tapaamme sanoa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti