Nyt voi melkein sanoa syksyn tulleen. Sadetta ja synkkää säätä päivä täynnä. Ihana isäni tuli tänään taas lenkittämään Zaraa töiden jälkeen, jotta itse pääsin suoraan kouluhommien pariin. Näin tulee jatkossa olemaan suurin osa keskiviikoista, mahtavaa että on perhe joka on valmis auttamaan ja ottaa osansa opiskelujeni etenemisestä!
Etäkoulupäivä kestää siis aina 3 tuntia, tämän jälkeen on jo niin väsynyt työpäivän ja koulupäivän jäljiltä että tekee mieli vaan kaatua sohvalle.
Itselläni on ruotsin kanavapaketti, jolla pyörii arki-iltaisin Djurakuten-niminen tosi-tv sarja, joka keskittyy yhden ruotsin isoimman eläinsairaalan sekä muutamien pienempien eläinlääkäriasemien -arkeen. Iloihin ja suruihin.
Onneksi ohjelmassa pienet ja vähän isommat karvaiset, ja vähemmän karvaiset potilaat saavat useimmiten onnellisen lopun. Mutta julma totuus tottakai on se, ettei niin aina käy. Tänään onneksi pienen pienelle chihuahuan pennulle kävi parhain päin! Pikkuinen oli vahingossa tipahtanut omistajansa sylistä, ja loukannut jalkansa. Jalkaa ei voinut pitää paria päivää pidempään kipsissä, ettei nivelet ym. lähtisi kasvamaan ja kehittymään väärin. Pentu siis päätettiin leikata, sillä muitakaan vaihtoehtoja ei hirveästi ollut. Jalan nivelet saatiin leikkauksessa laitettua paremmin takaisin kohdilleen ja pieni pentu pääsi takaisin kotiin parantelemaan leikkaushaavaa :) Zara on joitain kertoja näyttänyt myös tajuavan TV:n niin sanotun taijan. Hyvin pieniksi hetkiksi on saattanut jäädä tuijottamaan ruutua, jos on vaikk kuulunut joku jännä ääni, tai kovasti välkehtiviä valoja. Mutta nyt maattiin koko ohjelman verran vierekkäin sohvalla, ja Zara oikeasti keskittyi todella tv-ruutuun! Varsinkin tähän chihuahua-pennun tapaukseen, katseli tiiviisti ruutua, käänteli päätään vähän väliä puolelta toiselle keskittyneesti keskittyen tv:stä kuuluviin ääniin. Selkeästi mielenkiintoinen kohta oli myös koira-parka, jonka toinen silmä oli alkanut yhtäkkiä näyttämään sokeutumisen merkkejä.
Olen aina tykännyt kaikista eläimiin liittyvistä ohjelmista (yllätys!), ja todella mielenkiintoista päästä näkemään eläinsairaalan arkea. Eläinlääkäri ammattina on varmasti ollut ja tulee olemaan niin monen pikkutytön unelma-ammatti, mutta sekään ei ole todellakaan pelkkää ruusuista työtä. Siellä todella kohtaa elämän ilot ja surut, välillä on pystyttävä luopumaan itselle niin rakkaasta lemmikistä. Mutta välillä taas jo todella epätoivoiselle vaikuttava tapaus kääntyykin parhain päin! :)
Nyt vaikutetaan Zaran kanssa molemmat olevan jo niin väsyneitä, että taitaa olla aika iltalenkin ja sitten nukkumaan menon! Meillä on ollu oikein rentouttava tv- ja rapsuttelupainotteinen "äiti"-"tytär"-ilta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti