maanantai 14. lokakuuta 2013


Kerroinkin aikaisemmassa tekstissä tarpeesta käydä poistattamassa Zaran tiukassa olleet maitoyläkulmurit. Ja viime torstaina meillä sitten olikin aika Espoon eläinlääkäritalossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kyseisellä asemalla, ja jäi kyllä positiiviset mielikuvat kyseisestä paikasta, olen tyytyväinen käyntiin :) Paikalle tullessa Zaralla oli vaikeuksia pysyä nahoissaan, niin kovin kun ohi käveli valkotakkisia hoitajaihmisiä joita jokaista olis tottakai pitäny päästä moikkaamaan. Jännitystä taas aiheutti pari toista odotushuoneessa olevaa koiraa, jotka tosin olivat jo vähän kypsemmässä iässä eivätkä pahemmin antaneet tämmösen pikkuriiviön leikkiin kutsujen häiritä ;)
Sitten päästiinkin jo toimenpidehuoneeseen ja Zaralle annettiin nukutuspiikki, jonka jälkeen annettiin Zaran vähän vapaasti tepastella lattialla kunnes uni tulisi. Ja sieltä se tulikin, kovasti koitti Zara tsempata, mutta kyllä se siihen vaan maahan mahalleen lopulta rojahti, periksi oli siis annettava!
Siinä vaiheessa mut lähetettiin kotiin odottamaan puhelua että pikkuisen voisi tulla noutamaan kotiin. Sanottiin että siinä voi mennä 2-3 tuntia, ennen kuin Zara rupeaa tarpeeksi olemaan taas hereillä, mutta aikaa ei mennyt lopulta edes puoltatoista tuntia kun soitto eläinlääkäristä jo tuli! That's my girl, ei malta nukkua yhtään enempää kuin on pakko ;)

Itselläni ei ole ennestään kokemusta mistään tällaisesta, enkä siis ollut täysin varautunut kuinka totaallisen unenpöhnäinen koira siellä mua odottaisikaan! Mutta kyllä vähän sydämessä kirpaisi, kun Zara mulle hoitohuoneesta lopulta sylissä tuotiin. Pikkukaveri oli ihan seis edelleen, jalat oli kuin spagettia ja katse lasittunut ja erittäin väsynyt! 
Koitin heti ulos päästyä pissattaa hänet, mutta eihän siitäkään mitään tullu kun jalat ei vielä kantanu vaan rojahti suoraan maahan makaamaan. Joten luovuin siitä suunnitelmasta, ja mentiin pysäkille odottamaan bussia. Kymmenisen minuuttia siinä saatiin odotella, ja siinä istuskellessa Zara mun sylissä mietiskelin ohimennen että ihan kun tuntuis vähän kostealle reittä vasten. Mutta en siihen sen enempää sillä hetkellä vaivautunu huomiota kiinnittää, vaan vähän ennen bussin tuloa päätin koittaa laittaa Zaran vielä kerran viereiselle nurmikolle, josko hädät saisi tehtyä. Siinä vaiheessa sain huomata tämän iloisen yllätyksen, pienet pissat olikin tullu mun housuille! :D Onneks oltiin niin lähellä kotia, ja bussimatkaa vaan parin pysäkin verran. Pääsi nopeasti kotiin vaihtamaan vähän kuivempaa päälle ;) ei onneksi ollut iso pissa!

Lääkäri oli neuvonut tekemään Zaralle jonkun lämpimän ja rauhallisen paikan missä se voisi levätä ja toeta nukutuksen jäljiltä. Nukutus kun laskee ruumiin lämpöä. Ja hyvin hän pedissään viltin alla nukkuikin, ja yhtäkkiä sai taas selkeästi enemmän voimia ja rupesi touhuamaan taas jo vähän muutakin kuin vain nukkumaan, ja jalatkin alkoi taas jo kantamaan ihan hyvin :) Mutta kyllä Zara oli aika raukka sen illan, se oli niin valtavan suuri ero millainen Zara oikeasti on, että tuntui välillä oikein pahalle katsoa!
Seuraavat päivät on saanu antaa vaan pehmeätä ruokaa, ja särkylääkettä kerran päivässä. Sen kuurin olen kuitenkin tänään päättänyt lopettaa, kun ohjeistuksessakin neuvottiin jatkamaan 3-4 päivää. Haavat tuntuu olevan aika hyvin parantuneet, niissä tosiaan on/oli itsestään pois sulavat tikit. Kallis keikkahan tämä oli, hintaa tuli 254 euroa, mutta kyllä se samalla tuntuu hyvälle että saatiin ne tiukassa olleet hampaat viimein suusta pois häiritsemästä pysyvien hampaiden kasvamista :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti