hauvalle halloween-tunnelmaa hautausmaalta!

Tänään Zara päätyi kanssamme hautausmaalle! Tuntui olevan vähän jännittävä kokemus joutua sinne hämäryyteen, missä vaeltelee tummia hahmoja siellä täällä kynttilöiden kaunis tuike joka suunnassa melkein ainoana valaistuksena. Meillä on ollu nimittäin aina tapana Pyhäinpäivänä käydä viemässä espoon vanhan tuomiokirkon hautausmaalle hautakynttilät niille tarkoitetulle paikalle kirkon eteen, sillä läheisten haudat ovat enemmän vanhempien kotiseuduilla. Hautausmaalla on myös ihana vaellella, kun tosiaan joka suunnassa kimmeltää kynttilöitä oikeana valomerenä pimenevässä illassa!

Hautausmaan portilla oli koirakielto-kyltti, mutta sylikoirana Zara oli helppo napata syliin. Ja tuskinpa hän paljon siellä olis itsekseen halunnu kävelläkkään, tuntu ainakin siltä! Tehtiin tän jälkeen vielä pieni kävely kirkon lähiteillä, pienen kiertotien kautta takasin autolle :)

 

Huomiselle on sovittuna treffit taas serkun perheen Ruska-kleinin kanssa, joka onkin esiintynyt blogissa jo ennenkin. Tytöillä on vaan parin viikon ikäero, ja tulevatkin loistavasti toimeen keskenään! Jos vaan sää sallii, ajateltiin mennä koirapuistoilemaan, kuvia siitä huomenna!

 

korvauspäätös

Tänään tuli vakuutusyhtiöltä päätöskirje olla korvaamatta Zaran maitohampaiden poistoa. Kyllähän sen jo etukäteenkin osasin arvata ja tietää että näin tulis käymään, mutta lääkäriasemalta kuitenkin annettiin erillinen kuitti nimenomaan vakuutusyhtiötä varten, joten ei se ole tyhmä joka koittaa.

Mutta yleisesti oon jääny miettimään näitä vakuutusten korvausehtoja, mitä korvataan ja mitä ei. Luin nimittäin esimerkiksi yhden vakuutusyhtiön koiravakuutuksen korvausesimerkin, että hammaspuolella vaan tapaturmaisesti haljenneet tai katkenneet hampaat ja niiden paikkaaminen korvattaisiin vakuutuksesta. Kuitenkin tulee vähän hassu fiilis maksaa joka kuukausi vakuutusmaksuja, ja saada vaan kaikesta ennalta arvaamattomasta korvausta. No, tiedän myös että näinhän se pääasiassa yleensä on vakuutuksien kanssa, ja sen takia niitä otetaan. Ennalta arvaamattomia tapahtumia varten. Ja oonkin iloinen tietäessäni, että se turva on jos jotain ihan oikeasti yhtäkkistä ennalta arvaamatonta sattuisi koiralle.

Mutta silti, jos miettisi että koiran pennun jokainen maitokulmahammas pysyisi sitkeästi kiinni ja uudet kulmurit olisi jo pitkällä omassa kasvussaan, niin laskustahan tulisi yli 500€ jos nämä kaikki 4 joutuisi käydä irrotuttamassa. Kyllä, se olisi ennaltaehkäisyä "sairauden" eli tässä tapauksessa purentavian varalle, mutta on 500 euroakin jo aika iso raha, ja tommosia maksuja varten olisi jo kiva saada vähän apua vakuutuksesta, josta kuitenkin maksaa joka kuukausi. No onneksi meidän lasku oli "vaan" noin puolet tuosta esimerkkisummastani kahden hampaan poistosta. Mutta eipä tässä varmaan auta muu kun maksaa kiltisti vakuutusmaksunsa, ja olla kiitollinen että on turva edes niille ennalta arvaamattomille tapauksille! :)

en voi olla postaamatta tätä...

... mutta kun kukaan ei kerta viitsityt/uskaltanut/mikä ihme liekään syy(?!), vastata tähän postaukseen mitään, en silti luovuttanut. 
Olen nyt ehkä tunnin räpeltänyt täällä, ihmetellyt ja kummastellut mikä i h m e menee pieleen, mutta jotain yhtäkkiä tapahtui, ja sain toisen välilehden näkyviin!
Eli, olkaa hyvät. Sivupalkissa näkyy nyt ylimpänä Sivut-otsikko, jonka alla on "Zara"-linkki, josta pääsette kauan kaivatulle toiselle välilehdelle. Katsomaan perustietoja, ja tulevaisuudessa ehkä muitakin juttuja mitä keksin sinne laittaa :)

vapaailta

Zara on lähtenyt omiin iltamenoihinsa, ja täällä istun yksin kotona. Tuntuupa hiljaiselle! Melkeinpä pelottavan hiljaiselle. Olin kiitollinen, että äitini kävi tänään töidensä jälkeen hakemassa Zaran heille iltahoitoon "mummilaan", sillä itsellä oli nyt illalla 3 tunnin tentti (olen varmasti maininnut aikaisemmin, että opiskelen lähes kokonaan etänä, ja myös tämän illan tentti suoritettiin etänä kotikoneelta käsin). Mutta nyt on tentti tehty, ja saisi jo koira palata kotiin! Voisin vaikka olla sillä tuulella että voitaisiin ottaa pieni yhteinen leikkihetki..! Mutta näinhän niillä teinilapsilla alkaa tässä iässä usein olemaan jo omiakin menoja.. ;)

Nyt on viimein ollu sateisempia päiviä, märkää ja kuraista. En riemuitsisi muuten tämmöisestä yhtään, mutta jo elokuussa tilattu sade/kuratakki on joutunut turhaan makaamaan kaapin pohjalla useamman kuukauden! Joten nyt se on päässyt viimein tositoimiin. Se tulee nykyään puettua päälle, satoi tai ei, jos vaan maa on märkä. Koska ei siinä tarvita kuin nopeakin käynti ulkona niin mahakarvat alkaa olemaan jo märät ja hiekassa ja kurassa ym. Alussa Zara ei selkeästikkään tuntunut ihan hirveän suuresti nauttivan sadetakki päällä tepsuttelusta, mutta nyt se tuntuu olevan Zarallekkin jo arkipäivää. Ja miten syötävän suloiselle hän näyttääkään! ;)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

aamuvirkut

Tänä aamuna oltiin ulkoilemassa reippaina jo heti kahdeksan jälkeen! Tosin kiitos talviaikaan siirtymisen myötä tulleelle lisätunnille päivään. Harvemmin sitä viikonloppuna nousee lopullisesti sängystä jo näin aikaisin, usein pikaisen aamulenkin jälkeen kömmitään vielä Zaran kanssa takaisin unten maille, ja tehdään pidempi rauhallinen sunnuntai-lenkki sitten päivemmällä!

Annoin Zaran taas olla vapaana jo tutuksi tulleella pikkuniityllä, ja Mikalla ja Zaralla oli monia hurjia kilpajuoksuhetkiä siellä ;)

Sen lisäksi tein myös taas Zaran kanssa vähän joitain pieniä harjoituksia, nurmikko oli nyt vaan ikävän märkä ja liukas. Samoin ne 2 pientä maassa makaavaa puupölkkyä joista olin aikaisemmin puhunut sopivana esteratana, olikin nyt viety pois jonnekkin, harmi!

Pitäisi koittaa ensi viikolla järjestää jokin yhteinen treenihetki Zaralle, isälleni sekä veljelle, he kun ovat ensimmäisen agilitytunnin kolmikko kahden viikon päästä! Itse matkaan kyseisenä päivänä kotiin Göteborgista. Elämä on niin hektistä loppuvuodenkin, etten halunnut jättää sen varaan että ehtisinkö käydä kyseisen tunnin korvaamassa Zaran kanssa jonain muuna ajankohtana, päädyin siis pyytämään isäni Zaran ohjeistajaksi ekalle tunnille. Saavat sitten kertoa, mitä ekalla tunnilla tekivät! Zara kuitenkin tottelee aika hienosti myös muun perheeni esittämiä käskyjä, joten uskon heidän selviävän ihan hienosti ;)

agi-kuumetta

Odotetaan edelleen kuumeisesti ensimmäistä agility-tuntia, joka siis alkaa viimein 10.11. Muuten elellään tällä hetkellä mukavaa perusarkea Zaran kanssa, suuria mullistavia käänteitä ei elämäämme tällä hetkellä sisälly. Varmasti agilityn myötä tulee uutta sisältöä myös blogiin, ja samalla itselle uusia vinkkejä omatoimiseen treenaukseen! :)

Yksi mahtava osa koiran omistajamista on se, että oon huomannu saaneeni ihan uudella tavalla irti syksystä! Kun on pakko lähteä koiran kanssa ulos, vaikka sää sisältä katsottuna ei ehkä niin näyttäisikään houkuttelevalle, niin sinne vaan on lähdettävä. Ja usein ulkona kävellessä vasta onkin tajunnut kuinka mahtava sää siellä onkaan, tai kuinka kauniita ruskan sävyjä (tänä vuonna onkin ollu uskomattoman kaunis ruskasyksy muuten!) tai yleisesti kuinka lenkki piristääkään oloa. Ja kun seurana on vielä aina yhtä iloinen pikku Zara niin ei siitä voi kun nauttia!

Olen myös kertonut aikasemmin kuinka olen uskaltanut ruveta päästämään Zaraa välillä myös vapaaksi, ja nyt olen yhtäkkiä tajunnut yhden pienen niityn ihan tästä läheltä, melkeinpä voisi sanoa naapurista! Siellä ollaan nyt useampana päivänä käyty vähän juoksentelemassa, ja siellä on hyvin pystynyt harjoittelemaan luoksetuloa, seuraa-käskyä ym ym. joitain temppuja :) Toistaiseksi Zara ainakin on pysynyt hienosti aisoissa vapaanakin, sitä päivää odotellessa kun joku toinen koira sattuu samalle niitylle tai jossain lentelee iloisia pikkulintuja.... ;) no, voi toki olla että käskyhuudet menee Zaran tajuntaan asti nykyään myös tämmöisissä tilanteissa :D

Niityllä on muuten myös juuri sopivasti 2 pientä kaatunutta koivun runkoa, joista on saanut hienosti pienen hyppyradan Zaralle! Puut ovat juuri sopivan pieniä ettei siinä suurta hyppyä tule, mutta että ideaa voi hyvin harjoitella tulevaa varten ;)

Kerroinkin aikaisemmassa tekstissä tarpeesta käydä poistattamassa Zaran tiukassa olleet maitoyläkulmurit. Ja viime torstaina meillä sitten olikin aika Espoon eläinlääkäritalossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kyseisellä asemalla, ja jäi kyllä positiiviset mielikuvat kyseisestä paikasta, olen tyytyväinen käyntiin :) Paikalle tullessa Zaralla oli vaikeuksia pysyä nahoissaan, niin kovin kun ohi käveli valkotakkisia hoitajaihmisiä joita jokaista olis tottakai pitäny päästä moikkaamaan. Jännitystä taas aiheutti pari toista odotushuoneessa olevaa koiraa, jotka tosin olivat jo vähän kypsemmässä iässä eivätkä pahemmin antaneet tämmösen pikkuriiviön leikkiin kutsujen häiritä ;)

Sitten päästiinkin jo toimenpidehuoneeseen ja Zaralle annettiin nukutuspiikki, jonka jälkeen annettiin Zaran vähän vapaasti tepastella lattialla kunnes uni tulisi. Ja sieltä se tulikin, kovasti koitti Zara tsempata, mutta kyllä se siihen vaan maahan mahalleen lopulta rojahti, periksi oli siis annettava!

Siinä vaiheessa mut lähetettiin kotiin odottamaan puhelua että pikkuisen voisi tulla noutamaan kotiin. Sanottiin että siinä voi mennä 2-3 tuntia, ennen kuin Zara rupeaa tarpeeksi olemaan taas hereillä, mutta aikaa ei mennyt lopulta edes puoltatoista tuntia kun soitto eläinlääkäristä jo tuli! That's my girl, ei malta nukkua yhtään enempää kuin on pakko ;)

Itselläni ei ole ennestään kokemusta mistään tällaisesta, enkä siis ollut täysin varautunut kuinka totaallisen unenpöhnäinen koira siellä mua odottaisikaan! Mutta kyllä vähän sydämessä kirpaisi, kun Zara mulle hoitohuoneesta lopulta sylissä tuotiin. Pikkukaveri oli ihan seis edelleen, jalat oli kuin spagettia ja katse lasittunut ja erittäin väsynyt! 

Koitin heti ulos päästyä pissattaa hänet, mutta eihän siitäkään mitään tullu kun jalat ei vielä kantanu vaan rojahti suoraan maahan makaamaan. Joten luovuin siitä suunnitelmasta, ja mentiin pysäkille odottamaan bussia. Kymmenisen minuuttia siinä saatiin odotella, ja siinä istuskellessa Zara mun sylissä mietiskelin ohimennen että ihan kun tuntuis vähän kostealle reittä vasten. Mutta en siihen sen enempää sillä hetkellä vaivautunu huomiota kiinnittää, vaan vähän ennen bussin tuloa päätin koittaa laittaa Zaran vielä kerran viereiselle nurmikolle, josko hädät saisi tehtyä. Siinä vaiheessa sain huomata tämän iloisen yllätyksen, pienet pissat olikin tullu mun housuille! :D Onneks oltiin niin lähellä kotia, ja bussimatkaa vaan parin pysäkin verran. Pääsi nopeasti kotiin vaihtamaan vähän kuivempaa päälle ;) ei onneksi ollut iso pissa!

Lääkäri oli neuvonut tekemään Zaralle jonkun lämpimän ja rauhallisen paikan missä se voisi levätä ja toeta nukutuksen jäljiltä. Nukutus kun laskee ruumiin lämpöä. Ja hyvin hän pedissään viltin alla nukkuikin, ja yhtäkkiä sai taas selkeästi enemmän voimia ja rupesi touhuamaan taas jo vähän muutakin kuin vain nukkumaan, ja jalatkin alkoi taas jo kantamaan ihan hyvin :) Mutta kyllä Zara oli aika raukka sen illan, se oli niin valtavan suuri ero millainen Zara oikeasti on, että tuntui välillä oikein pahalle katsoa!

Seuraavat päivät on saanu antaa vaan pehmeätä ruokaa, ja särkylääkettä kerran päivässä. Sen kuurin olen kuitenkin tänään päättänyt lopettaa, kun ohjeistuksessakin neuvottiin jatkamaan 3-4 päivää. Haavat tuntuu olevan aika hyvin parantuneet, niissä tosiaan on/oli itsestään pois sulavat tikit. Kallis keikkahan tämä oli, hintaa tuli 254 euroa, mutta kyllä se samalla tuntuu hyvälle että saatiin ne tiukassa olleet hampaat viimein suusta pois häiritsemästä pysyvien hampaiden kasvamista :)