Eilen olikin hieman tavallisesta poikkeava sunnuntai, kun jouduttiin viemään Zara Espoon eläinlääkäritaloon tutkittavaksi. Kyllä olin itsekin jo hieman miettinyt parina edellisenä päivänä, että ihan kuin Zara nyt ei olisi ihan täysin oma itsensä, mutta kun myös äiti eilen aamulla soitti että Zaralla ei ole nyt kaikki niinkun pitää (Zara oli ollut yökylässä vanhemmillani) niin päädyttiin samantien viemään eläinlääkäriin.
Olen niin iloinen että meillä on eläinlääkäri näin ihanan lähellä, ja vielä niin että palvelevat viikon jokaisena päivänä! Rokotukset tulen todennäköisesti ottamaan edelleen toisaalta, samasta paikasta kuin pentuajan rokotuksetkin, mutta kaikissa muissa asioissa on toistaiseksi tullut mentyä tuonne. Onneksi ei eläinlääkärille ole kuitenkaan liian usein asiaa, tämä oli vasta toka kerta!
Meillä oli todella mukava mieslääkäri, joka tutki Zaran perusteellisesti ja varmoin ottein! Itse epäilin Zaralla olevan nenäpunkki, mutta se ei ollutkaan vain sitä. Mahdollista nenäpunkkia varten saatiin kyllä loishäätö, mutta siellä oli myös lopulta kurkunpääntulehdus! En ollu koskaan aikasemmin kuullut/tiennyt, että koirallakin voi semmoista olla. Vaikka tämän viimesen vuoden aikana oon oppinu monta monta muutakin asiaa koirasta, sellaisia asioita mitkä vastaa pelottavan paljon ihmisten samantapaisia ongelmia, tekoja ja tapoja. Ja eilen illallakin Zara oli ihan kuin flunssaa poteva ihminen, nukkui vaan kuin viimeistä päivää, ei innostunu mistään, halusi vaan maata, ruoka ei maistunu, juoma ei maistunu, välillä aivastutti, välillä kuulu kurkun seudulta vaan kovaa rohinaa, ja oli ihan tukkoinen. Pieni raukka.
Olen niin iloinen että meillä on eläinlääkäri näin ihanan lähellä, ja vielä niin että palvelevat viikon jokaisena päivänä! Rokotukset tulen todennäköisesti ottamaan edelleen toisaalta, samasta paikasta kuin pentuajan rokotuksetkin, mutta kaikissa muissa asioissa on toistaiseksi tullut mentyä tuonne. Onneksi ei eläinlääkärille ole kuitenkaan liian usein asiaa, tämä oli vasta toka kerta!
Meillä oli todella mukava mieslääkäri, joka tutki Zaran perusteellisesti ja varmoin ottein! Itse epäilin Zaralla olevan nenäpunkki, mutta se ei ollutkaan vain sitä. Mahdollista nenäpunkkia varten saatiin kyllä loishäätö, mutta siellä oli myös lopulta kurkunpääntulehdus! En ollu koskaan aikasemmin kuullut/tiennyt, että koirallakin voi semmoista olla. Vaikka tämän viimesen vuoden aikana oon oppinu monta monta muutakin asiaa koirasta, sellaisia asioita mitkä vastaa pelottavan paljon ihmisten samantapaisia ongelmia, tekoja ja tapoja. Ja eilen illallakin Zara oli ihan kuin flunssaa poteva ihminen, nukkui vaan kuin viimeistä päivää, ei innostunu mistään, halusi vaan maata, ruoka ei maistunu, juoma ei maistunu, välillä aivastutti, välillä kuulu kurkun seudulta vaan kovaa rohinaa, ja oli ihan tukkoinen. Pieni raukka.
Mutta nyt tänään illalla täällä voidaan jo selkeästi paljon paremmin!! :) Zara on halunnut kovasti leikkiä, ja muutenkin ollut taas pääasiassa hereillä. Ruokaa ja juomaakin on taas ihan omin avuin käynyt nappaamassa, ekaa kertaa puoleentoista päivään. Vielä aamulla sain houkutella tosissani syömään edes vähän, ja vettä juotiin vain käden kautta juottamalla. Antibiootti on onneksi ollu enemmän kuin helppo antaa. Pyytää tekemään jonkun tempun ja saa palkinnoksi hyvän hajuisen (ja varmaan makuisenkin..?) antibiootin ;) Saatiin Therios vet-nimisiä antibiootteja, joissa on jotain makua joka tekee sen houkuttelevammaksi eläimelle. Hauskin tässä on se, että taas kerran Zara joutuu pienikokoisena, vähän painavana koirana tyytymään kissoille mitotettuihin pakkauksiin.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti